Karjala (Uotinen)
Karjala. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Korpi kolkko Karjalassa,
- jossa huuhkain yössä huhuu,
- kansa yössä uinumassa,
- yöhyn töistä kaikki puhuu.
- Kansa synkkä, syksyn kylmä,
- kalpeana silmäin palo,
- mieli tumma, tahto heikko,
- vihan viljaa nosti salo.
- Korpi kolkko Karjalassa,
- jossa kansa kalvas häärää,
- elon teillä tuskissansa
- konttaa kurja ilman määrää.
- Koti kolkko, toive arka,
- poissa usko ylväs, jalo,
- lempi sammui, riemu hukkui,
- vieras edistys ja valo.
- Korpi kolkko Karjalassa,
- missä syömmet huokuu hallaa,
- orjan tunne rinnassansa
- kansa ihmisuskot tallaa.
- Roudan tunne, roudan valta,
- kansan syömmen kiini kourii,
- teon taika vieras, outo,
- kansa sanoin suurta hourii.
- Korpi kolkko Karjalassa,
- missä tuonen laulu kaikaa,
- siellä kyynel poluillansa
- kansa nukkuin tappaa aikaa.
- Syksyn kelta mailla kukkii,
- syksyn tulta silmä syttää,
- vihan nuolin, vihan mielin,
- veli veljyttänsä kyttää.
- Korpi kolkko Karjalassa,
- toivon silmä kiini sammuu,
- soinnussansa sortavassa
- surun tummat torvet ammuu.
- Tuonen tuvat eessä siintää,
- sinne kansan kulku matkaa,
- tuonen vaipat maille lankee,
- latua jos tätä jatkaa.
- Maahan korpi Karjalassa,
- käsi käyköön kiini auraan,
- kyynel tanner vuorostansa,
- peittyköhön ohraan, kauraan.
- Toimen valta, toimen taika,
- kukkia vaan yksin kantaa,
- selvä tahto, eespäin kulku,
- yksin onnen päivän antaa.
- Maahan korpi Karjalassa,
- kansan matka selvään valoon,
- sovun kannel sointujansa
- soikoon jokahiseen taloon.
- Kevät tunne, onnen tunne,
- loimutkohon joka rintaan,
- Väinön kansa, kannel kansa
- ilmi luokoon kaunehintaan.
- Maahan korpi Karjalassa,
- auran kärki maahan syvään,
- toivon tunne kauneinansa
- kiintyy kylvettyhyn jyvään.
- Työ ja taisto elon teillä
- onnen maille meitä ohjaa,
- tuska, murhe, kyynel, vaiva,
- luopi onnellemme pohjaa.
- Maahan korpi Karjalassa,
- kansa ylös tiedon syliin,
- valon orhit valkeinansa
- käykööt syrjäisiinkin kyliin.
- Tieto, taito, mieli vapaa,
- antakoon sen taisto kansaan,
- ettei koskaan öin, ei päivin
- enään kansa horjuis ansaan.
- Kevät kohta Karjalassa
- onnellisen kansan varjoo,
- suurin kevät voiminensa
- kansan sydän suurta tarjoo.
- Tao, toimi, hetki kestä,
- herätyksen ääntä soita,
- sitten riemuin onnen mailla
- saat sä työstäs unelmoita.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.