Karjala (Rusko)

Karjala Kirjoittanut Ragnar Rusko

Kauas kuuluu kumu kumma,

sahain raamit viuhuu, viuhkaa –

ympärillä taivas tumma,

höyryputket, pillit piuhkaa.

Autot kiitää, ulvoo torvet.

Laivat kaukomailta asti,

höyryhepo halkoo korvet,

saapuu, lähtee kallis lasti.

Vielä äsken metsä villi,

rahvas taikain taannuttama.

Yksinäinen paimenpilli

korvenkäyjän oppahana.

Nyt on pantu käymään palkeet,

kosket kahlehdittu työhön.

Kaikkialla Lenin-valkeet

valoa tuo korven yöhön.

Laulaa äidit lapsillensa,

miten maassa orjat puursi,

verin osti vapautensa,

uuden, kirkkaan päivän uursi.

Punalinnat nosti maasta

vapaan työn ja laulun voimin.

Kaikkos taiat, riisto, saasta,

luotiin uutta yhteistoimin.

Aamu kaunis Karjalassa,

yhteistyöhön kellot helää –

raadetahan kommuunassa,

veljinä on armas elää.

Kautta taiston päivä koitti,

kumous toi onnen maalle,

jonka sille urhot voitti.

TERVE KYMMENVUOTIAALLE!

1930

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.