Karhun kirje Suomenniemeltä 18 26/7 90
| Karhun kirje Suomenniemeltä 18 26/7 90. Kirjoittanut Antti Karhu |
En arvaa maksaneeko vaan pistellä purkissa pännää L. U. palstoille pantavaksi, koska kaikki muutkin maaseutulaiset ovat jo hyljänneet tämän työn ainakin, kuten näyttää kesäksi, ei kirjeenvaihtajiakaan näy enää. – Yhtähyvin rohkaisen luontoni ja piirrän tähän muutamia rivejä viime syksysen lupaukseni mukaan joutukoompahan sitten romukoppaan tai mihin toimeen hyvänsä, kunhan vaan saan luontoni rauhoitetuksi siitä, että olen tehnyt luvatun työni. – Ei olekkaan nyt aikomukseni käsitellä joitakin yksityisiä henkilöitä eikä valtion virkamiehiä, he saavat kukin käyttöä sitä vapautensa valtikkaa, minkä milloinkin hyväksi näkevät, siihen asti kun se ennen ennustettu ”Martti” ehtii kaikki toimensa täyttää, josta jo on hyvät toiveet yksinkertaisen maakansan keskuudessa.
Nyt on aikomukseni ilmoittaa ensin se, että tämän kuun 20 p:nä valittiin maakauppias tal. Aatami Solla yksimielisesti valtiopäivämiehen valitsiamieheksi, ja valtiopäivämiesehdokkaaksi esitettiin valitsiamiehellemme, maakauppias Hyyrynen Taavetista. Kuinka suotuisaa lieneekään tämä esitykseni muista kihlakuntamme miehistä, mutta siten se on meillä hyväksytty. En voi enkä tahdokkaan tähän mielipiteesenne muiden itsevaltaisten ryhtymään, kumminkin kehoitan kaikkia jättämään tuon vanhan valitsemistavan pois, jonka olen usein paikalla ollen kuullut ja nähnyt tapahtuneen, että jos on kerta kaksi valitsiaa yhdestä kunnasta, niin äänestävät kumpikin toinen toistansa ja tuosta tulee selville se, että kukin on itse mielestänsä varma valtiopäivämies, ja silloin ei syrjäinen maksa mielestä lähettää katselemaan omia lammaslaitumiaan.
Tosin se on uskottava totuus, että ensikertainen on aina tottumaton, ja sen tähden kyllin tulee nurkumisia ja halveksimisia valtiopäivämiehestä niinkuin tähän astikin on ollut tapana, vaan tuota en millään tavalla usko todeksi että asiansa selvittämisessä tarvitsee moni tuntista tuumaa, jos ei vaan ajatukset pilkistele puoluelaisten nurkkapussista, eli pelkurimaisten kunniakukkarosta. – En tiedä, enkä tahdo entisiäkään valtiopäivämiehiämme vähintäkään solvata, vaan kumminkin toivotan onnea, ymmärrystä ja puhdasta puhelahjan uudelle ehdokkaallemme, jos se sattuisikin sinne siirtymään.
Ja suokoon Jumala, että kaikki valtiollisen ja yhteiskunnalliseen alaan kuuluvat toimimiehet alentuisivat kunnialla mahtavan hallitsiamme valtikan alle, että voisimme olla niinkuin ainakin kunniallinen ”torppari” suuren hovin huviloissa, ilman oman itsekkäisyyden innostuksia. Tätä toivottaa se vanha
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 2.8.1890.