Karhun kirje Suomenniemeltä 18 20/7 89
| Karhun kirje Suomenniemeltä 18 20/7 89. Kirjoittanut Antti Karhu |
Nyt olen tässä pinnistellyt pääni pyörälle ajatuksista – ja taas niistä kielisuhteista, mutta tulimpa siihen tuumaan että lienee lapsen leikkiä aina tirkistellä maallisten kumppanien virheitä. – Ehkä lie parasta panna välin kehumalla: kuin suomen kansa on päässyt niin edistymään että voipi vaalia kaksikielisen virkakunnan jota mokomaa mahtia ei toki taida olla auringon alla toisessa paikassa. ”Jag tänker”! Ja saanee tätä viisaammatkin ”tänka”! Muuta ei tuosta tällä kertaa. Kun ajatukseni taas virkistyvät sille suunnalle, sitte lisätään.
Nyt panen vaan tähän maamiehen kesälaulun tehty 1875.
- Tutki aina Luojan töitä
- Kesän talven yli öitä;
- Joutilaina hetkinäsi
- Pyhäsinä päivinäsi;
- Ota vaari ajastasi,
- Neuvo aina lapsiasi
- Aikaseen ja ahkeriksi
- Joka työhön taipuviksi.
- O! suven suloisuutta
- Ja kesän kaunihin!
- Näin Luoja suuri muuttaa
- Pakkasen lämpimiin.
- Nyt kukat kunniata
- Loistossa Luojalle
- Antavat arvaamata
- Hyvyyden suojalle.
- Jo suvi viljat virkoo
- Kukkien kunniaan
- Kiistassa kovin kilpoo
- Hedelmää antamaan.
- Suo suuri Luoja meille
- Nyt sydän iloinen
- Työstämme väsyneille
- Ihastus ilmeinen.
- Ja anna nimellesi
- Kunnia kuuluva
- Ihmisilt itsellesi
- Kiitosta kaikuva.
- Suo että eineheeksi
- Nyt viljat virkovaa
- Ihmisten elakkeeksi
- Eik hallan harmahaan.
- Suo suuri Luoja aina
- Aatella armojas
- Sill talven kylmä vaiva
- Meit kyllä kohtaa taas.
- Nyt kesä linnut kilvan
- Virsiään visertää
- Ja ihanuutta ilman
- Pojilleen selittää.
- Ja mattalaulujansa
- Ne heille laulavat
- Kuin poikiensa kanssa
- Pois kohta matkaavat.
- Sen elonherra heille
- On siten säätänyt
- Tietymättömille teille
- Mänemään päättänyt.
Niin ja näin loppuu taas maamiehen kesä konsertit kohta, kun taiteiliat lähtee talvimajoilleen; me jäämme tänne syksyn synkkiä sateita vastaanottamaan, ja ehkä luojan hyvien avujen turvilla vaikeudet voitamme. Mutta useinkin saapi herra nähdä nurjaa mieltä runsaitten antimiensa vastineeksi vaivaisilta, jonka johdosta voimme veisata:
- Mää kurja köyhä kelvoton
- Ja synnin alle myyty
- Ansijoos olen mahdoton
- Vaan onnehen en tyydy.
- Mä luojan lahjat runsahaat
- Useinkiin väärin käytän
- Ja vissit kerrat usiat
- Ain nurjaa mieltä näytän.
Tämän itse ilmoitan ja sen kaikki tietävä todistaa teille jotka tietämättömät olette. Ja siis nyt taas herran kaikkivaltiaan siunausta toivotan kaikille kansaveljilleni tämänkin kesän helmasta, sekä myöskin tyytyväisiä mieltä antajan antimia vastaan ottamaan, ja kiitollisuudella niitä jakamaan ja nautitsemaan.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 2.8.1889.