Karhun juhlapäivälliset
Karhun juhlapäivälliset. Kirjoittanut Ivan Krylov |
Suom. Sakari Putro. |
Kerran laittoi karhu oikein suurelliset
juhlapäivälliset,
sekä kutsui, paitsi omaa heimoansa,
niille myöskin muita tuttujansa
ketä tiesi, muisti ystävistä,
lukuisista metsän eläjistä.
Liekö olleet syntymä- vai nimipäivät,
tiedustelematta multa jäivät, –
mutta karhulle ne tuotti kunniaa:
runsaast' oli ruokaa, paljon juotavaa;
ja kyllä vieraat söivätkin ja joivat,
kun ruoat sekä juomat – kaikk' ol' oivat.
Isäntä sen huomas itsekin,
ett' ovat tyytyväiset vierahansa,
mutta hilpeyttä vieläkin
lisäsi hän maljapuheillansa,
laulullaan,
sekä – pöydästä kun oli päästy – tanssillaan.
Kettu käpäliään paukutteli,
ääneen ylistellen lausueli:
»Katsos Mishkaa, miten taitava,
siro, veikeä ja suloisa!»
Siihen susi äkäisesti ärähtää:
»Mitä hulluja sä lavertelet?
Missä sinä näet siroutta,
pölkyn pökkelössä suloutta?»
»Itse, kuoma, tyhjää laskettelet»,
kettu hiljaa sudelle nyt äännähtää
ja vastaa:
»mä päivällisten tähden kehun ainoastaan:
jos kiitos ylpeyttään kutkuttaa –
hän ehkä illallisellekin kehoittaa.»
Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.