Kanttaatti riemujuhlapromotsioonissa Upsalassa 6 Syyskuuta 1877

Kanttaatti riemujuhlapromotsioonissa Upsalassa 6 Syyskuuta 1877. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Kööri.

Sa kaukaa aikain yöstä

päin määrää, joka salass’ on,

viel’ ihmiskunta, syöstä

saat eespäin kautta aavikon!

On päiväs kajastusta

vain heikon valovyön,

min eess’ on taival musta,

min takaa tapaat yön!

Ja suvut korpeen sinne

ne uupuu kulkeissas,

ja kammoin kysyt: minne

käy tieni, Kaikkivaltias?

Maan näyt tietoos johti,

ett’ täällä kaikki häviää;

ja taivahia kohti

kun silmäs luot, voit tähystää,

kuink’ auringot ne raukee,

käy mailmat hukuksiin,

ja tähtikunnat laukee

ja sammuu avariin.

Soi huudot yhä uudet:

kaikk’ katoovaista on,

ja ajat, avaruudet

vain kammonkuilu armoton.

Resitatiivi.

Ja sentään, epäilys jos sorti sun,

ja synkän raskain miettein viivyt tiellä,

sä jälleen tarttuin lippuhun

käyt korven kautta rohkealla miellä.

Niin vai, jos tiedustaja ties,

ett’ auringoilta loppuu radat!

Niin vai, jos tähtikunnat sadat

vain viljakseen vie ajan niittomies!

Mit’ oikein teit, mit’ toivoit ihanaa,

mit’ tahdoit lemmessäs, ei aika ryöstä,

se touko erilleen jää korjuutyöstä,

näet ikuisuuteen se on kuuluvaa.

Käy, ihmiskunta päin, saa into uus,

sun rinnassasi asuu ikuisuus.

Ariooso.

Sielu, joka hehkuin halaa

päästä jaloon, totehen,

tuntee itsessään ja salaa

ikuisuuden vakuuden.

Itsekkyys on unhottuva,

ihanammaks jumalkuva

rinnassasi sukee niin:

kautta sukuin tietäs jatka,

vaikka kestää korpimatka,

viimein saavut Jordaniin!

Kööri.

Itsekkyys on unhottuva,

ihanammaks jumalkuva

rinnassasi sukee niin:

kautta sukuin tietäs jatka,

vaikka kestää korpimatka,

viimein saavut Jordaniin!

Theologia.

(Exod. 17. I Kor. 10: 4.)

Epäiletkö kaukomailla pyhän maan sua vuottavan?

Vaivutko sa, janoon nääntyin, korven kuumaan santahan?

Kas, jo Mooses-sauva vettä kalliosta ilmi toi –

eteenpäin siis kautta korven, ihmiskunnan Iisrail, oi!

Sauva sulle jäi! se avaa pyhän lähteen tulvimaan;

kallio – oi, taivaan ihme! – seuraa, minne kuljetkaan.

Polvistu sen kummutessa, tunne kuinka vilppaat veet

raittiit ihmevoimat antaa, kun sa taivaltasi teet!

Juris prudentia.

(Exod. 19.)

Alla kuuman korven tuulen pölypilvet haihattaa;

niinpä Iisrail Horebista hajajoukoin samoaa.

Miten järjestystä vailla Jordaniin he päästä voi?

Kohti taivastapa nousten pilviss’ Sinai salamoi!

Vuoret, laaksot kajahuttaa jylinää ja ääntä lain,

hämmästyneet ihmisrinnat aamen, aamen vastaa vain;

hajajoukot yhtyy, varttuu, kun jo oikeus tulkittiin,

varttuu uljaaks valtioksi, pyhäks kansaks kasvaa niin.

Medicina.

(Num. 21: 6.)

Keskellään lain tabernaakli kansa yksimielinen

murtaa tiensä läpi miekkain Jordanille vapauden.

Mutta kalpeneeko urhot? Miksi lipun laski nuo?

Luihut kuumeenkäärmeet hiipii, – tuhot, turmat joukkoon tuo.

Missä pelastaja? Tässä! katso, Herra merkin soi,

profeetalla sauvan päässä vaskikäärme kiemuroi!

Kuten Iisrail vapauneena, kautta vertauskuvan tän,

käykööt terveet uljaat suvut ihmisyyden määrähän!

Philosophia.

(Exod. 13: 21. Deut. 34.)

Käykööt viisaat kauniit suvut määrään Herran viittomaani

Mutta kangastuksiss’, yössä osaavatko oikeaan?

Tulipatsas näyttää tietä, kun jo pimeys peittää sen;

ajatuksen soihtu loistaa, kansaa yössä valaisten.

Päivän helteess’ antaudumme pilvipatsaan johtohon:

pilvi luotiin ihanteista, Herran henki siinä on.

Runon Neebolle jo nousee tietäjä ja huudahtaa:

Saalem, Saalem kaukaa siintää! Siellä, siell’ on kotimaa!

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.