Kanttaatti riemujuhlapromotsioonissa Upsalassa 6 Syyskuuta 1877
| Kanttaatti riemujuhlapromotsioonissa Upsalassa 6 Syyskuuta 1877. Kirjoittanut Viktor Rydberg |
- Kööri.
- Sa kaukaa aikain yöstä
- päin määrää, joka salass’ on,
- viel’ ihmiskunta, syöstä
- saat eespäin kautta aavikon!
- On päiväs kajastusta
- vain heikon valovyön,
- min eess’ on taival musta,
- min takaa tapaat yön!
- Ja suvut korpeen sinne
- ne uupuu kulkeissas,
- ja kammoin kysyt: minne
- käy tieni, Kaikkivaltias?
- Maan näyt tietoos johti,
- ett’ täällä kaikki häviää;
- ja taivahia kohti
- kun silmäs luot, voit tähystää,
- kuink’ auringot ne raukee,
- käy mailmat hukuksiin,
- ja tähtikunnat laukee
- ja sammuu avariin.
- Soi huudot yhä uudet:
- kaikk’ katoovaista on,
- ja ajat, avaruudet
- vain kammonkuilu armoton.
- Resitatiivi.
- Ja sentään, epäilys jos sorti sun,
- ja synkän raskain miettein viivyt tiellä,
- sä jälleen tarttuin lippuhun
- käyt korven kautta rohkealla miellä.
- Niin vai, jos tiedustaja ties,
- ett’ auringoilta loppuu radat!
- Niin vai, jos tähtikunnat sadat
- vain viljakseen vie ajan niittomies!
- Mit’ oikein teit, mit’ toivoit ihanaa,
- mit’ tahdoit lemmessäs, ei aika ryöstä,
- se touko erilleen jää korjuutyöstä,
- näet ikuisuuteen se on kuuluvaa.
- Käy, ihmiskunta päin, saa into uus,
- sun rinnassasi asuu ikuisuus.
- Ariooso.
- Sielu, joka hehkuin halaa
- päästä jaloon, totehen,
- tuntee itsessään ja salaa
- ikuisuuden vakuuden.
- Itsekkyys on unhottuva,
- ihanammaks jumalkuva
- rinnassasi sukee niin:
- kautta sukuin tietäs jatka,
- vaikka kestää korpimatka,
- viimein saavut Jordaniin!
- Kööri.
- Itsekkyys on unhottuva,
- ihanammaks jumalkuva
- rinnassasi sukee niin:
- kautta sukuin tietäs jatka,
- vaikka kestää korpimatka,
- viimein saavut Jordaniin!
Theologia.
muokkaa- (Exod. 17. I Kor. 10: 4.)
- Epäiletkö kaukomailla pyhän maan sua vuottavan?
- Vaivutko sa, janoon nääntyin, korven kuumaan santahan?
- Kas, jo Mooses-sauva vettä kalliosta ilmi toi –
- eteenpäin siis kautta korven, ihmiskunnan Iisrail, oi!
- Sauva sulle jäi! se avaa pyhän lähteen tulvimaan;
- kallio – oi, taivaan ihme! – seuraa, minne kuljetkaan.
- Polvistu sen kummutessa, tunne kuinka vilppaat veet
- raittiit ihmevoimat antaa, kun sa taivaltasi teet!
Juris prudentia.
muokkaa- (Exod. 19.)
- Alla kuuman korven tuulen pölypilvet haihattaa;
- niinpä Iisrail Horebista hajajoukoin samoaa.
- Miten järjestystä vailla Jordaniin he päästä voi?
- Kohti taivastapa nousten pilviss’ Sinai salamoi!
- Vuoret, laaksot kajahuttaa jylinää ja ääntä lain,
- hämmästyneet ihmisrinnat aamen, aamen vastaa vain;
- hajajoukot yhtyy, varttuu, kun jo oikeus tulkittiin,
- varttuu uljaaks valtioksi, pyhäks kansaks kasvaa niin.
Medicina.
muokkaa- (Num. 21: 6.)
- Keskellään lain tabernaakli kansa yksimielinen
- murtaa tiensä läpi miekkain Jordanille vapauden.
- Mutta kalpeneeko urhot? Miksi lipun laski nuo?
- Luihut kuumeenkäärmeet hiipii, – tuhot, turmat joukkoon tuo.
- Missä pelastaja? Tässä! katso, Herra merkin soi,
- profeetalla sauvan päässä vaskikäärme kiemuroi!
- Kuten Iisrail vapauneena, kautta vertauskuvan tän,
- käykööt terveet uljaat suvut ihmisyyden määrähän!
Philosophia.
muokkaa- (Exod. 13: 21. Deut. 34.)
- Käykööt viisaat kauniit suvut määrään Herran viittomaani
- Mutta kangastuksiss’, yössä osaavatko oikeaan?
- Tulipatsas näyttää tietä, kun jo pimeys peittää sen;
- ajatuksen soihtu loistaa, kansaa yössä valaisten.
- Päivän helteess’ antaudumme pilvipatsaan johtohon:
- pilvi luotiin ihanteista, Herran henki siinä on.
- Runon Neebolle jo nousee tietäjä ja huudahtaa:
- Saalem, Saalem kaukaa siintää! Siellä, siell’ on kotimaa!
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.