Kansansa halveksijoille
Kansansa halveksijoille. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Voi teitä, kehnot, raukat,
- Te maamme onnettuus,
- Kurjissa sieluissanne
- On valhe, kavaluus.
- Pyhimmät aatteet, tunteet,
- Mi syömmet innostaa,
- Ne teiss’ on ulkokuorta
- Ja tyhjää pakinaa.
- Maa, minkä leipää syötte,
- On teille vieras se,
- Sen kansaa halveksitte,
- Sen kielen hylkäätte. –
- Maan päältä jospa voisin
- Teit’ tyystin poistaa pois,
- En soisi, hautananne
- Ett’ isänmaani ois!
- Oi jospa tuli taivaan
- Äkisti laukeais
- Ja syömmet kurjat, kylmät
- Kerrassaan kadottais! –
- Ei – tulta tuhoovaista
- En teille toki sois,
- Vaan tulta, joka kuonast’
- Eroittaa kullan vois.
- Oi jospa taivaan Herra
- Sit’ tulta sinkoais,
- Jokaisen kurjan syöminen
- Tulella puhdistais!
- Poistuisi kansastamme
- Häpeä, kehnous,
- Sais sijaan suuret aatteet
- Ja suuri rakkaus.
- Silloinpa, Suomi armas,
- Sun koittaa onnesi,
- Kun mahtavasti kerran
- Sun kieles sointuvi,
- Kun takoo koko kansa
- Sovinnon Sampoa
- Ja edistyy ja kasvaa
- Jaloissa riennoissa.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.