Kansanopisto

Kansanopisto. Kirjoittanut Mikko Uotinen

On ilta myöhä –.

Takassa tuli räiskää,

haastaa vanhus:

”Kerro armas, mit on tarkoitus sen talon,

mis koko viime talven ahersit –?”

Nuor tyttö rukkiansa polkee,

herääpi aatoksistaan:

”Heti kerron.

Se koti on, mis lämmin kodin henki

ylitse kaiken aina vallitsee.

Sen tarkoitus on ihmisiksi,

pohjan lapset nostaa,

mi teoin, sanoin, tarkoituksin

vain siunausta kansallensa tuottaa.

Sen tehtävä on suuri:

jalostaa sydän, käsi kasvattaa,

ihanteet terveiksi ja puhtoisiksi;

sydämmeen suuri hyvän kaipaus.

Se kansaa kasvattaa:

mi maamme sydämmestä

poistaa hallan, roudan karkoittaa.

Sen tarkoitus on kansaa luoda:

ei orjaa, mutta ihminen

mi toisienkin teot, tarkoitukset tajuu;

ei korskaa, mutta ihminen

mi ihmisarvon itsessänsä tuntee.

Se kansaa kasvattaa:

mi teoin eespäin kulkee;

kansaa, mit työnsä kiittää

sen tarkoitukset näyttää.

Kansaa, mi kodin lämmittää

ja yhteisonnen ylinnä tuntee.

Se uudestansa Väinön kantelon

saa saloillamme soimaan,

ja uuden kansan,

työn ja ihmisyyden valko kansan,

herättää hedelmöimään pohjolassa,

sen kansan,

mi työstä onnen Sammon

ijäti kestävän luo Suomellemme –”.

Lopetti tyttö.

”Ymmärrän mä pyrkimykset,

tavat tämän talon,

ne pohjolamme valtiaaksi tahtoo

edistyksen, valon.

Sen töitä onni aina seuratkoon.

ja hyvän käsi sitä johtakoon.”

Näin virkkoi vanhus,

kyynel kirkas silmässänsä.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.