Kansanhuvit

Kansanhuvit. Kirjoittanut anonyymi

– Kansanhuvit. Jyväskylän palosammutuskunta vietti viime sunnuntaina kuusivuotisen vuosijuhlansa, joksi päiväksi se myös oli valmistanut kansanhuvit. Kello 1/2 3 kokoontui palosammutuskunta ruiskuhuoneelle, josta, järjestettynä osastoihin, lähti marssikäynnissä kulkemaan Lohikoskelle, mikä oli kokouspaikaksi määrätty. Torille oli Vapaaehtoinen palosammutuskunta asettunut riviin kahden puolen tietä, missä se raikuvilla hurrahuudoilla tervehti vakinaista palosammutuskuntaa sen kulkiessa rivien keskitse. Kokouspaikalta Lohikoskella tervehti vuoronsa vakinainen palosammutuskunta hurrahuudoilla vapaaehtoista. Tämän perästä alotti, kun juhla vietettiin sunnuntaina, pastori Schöneman juhlan rukouksella, Psalmistan sanain: ”Jos ei Herra kaupunkia varjele niin vartiat hukkaan valvovat” johdosta. Sitte nousi palosammutuskunnan päällikkö h:ra Bröcker puhelavalle ja tervehti sekä omaansa että vapaaehtoista sammutuskuntaa. H:ra Bröckerin tervehdykseen vastasi viimeksi mainitun puolesta kauppias Turdiainen, nimittäen vakinaista sammutuskuntaa sedäksi, verrattuna kumppaniinsa, koska jo vietti kuusivuotista vuosijuhlaansa. Tämän jälkeen piti kultaseppä Lindroos sangen innostuttuvan ja sujuvan puheen, jossa hän etupäässä mainitsi sovinnon tärkeydestä kummankin palokunnan välillä ja huomautti myös siitä kummallisesta seikasta ettei Jyväskylän vakituinen palosammutuskunta ole, kuin samallaiset kunnat muualla maailmassa, olemassa ainoastaan lain ankarasta käskystä, vaan että sillä on itsellänsäkin pyrinnöt, ulottuvaiset ulommaksi sammutuskunnan tavallisia toimia, niinkuin kansanhuvien toimeen paneminen y. m. Lindroos’in jälestä nousi puhelavalle pastori Schöneman ja luki sepittämänsä ja Jyväskylän vakinaiset palokunnalle omistamansa runon, jonka oli säveltänyt h:ra Kock; – runo on näin kuuluva:

Jyväskylän Palokunnan Marssi:

Omistettu Palokunnalle
Vuosijuhlassa 22/9 1878

Miksi taivas keski yönä

Ruskottaapi, leimuaa?

Miksi tornikellon lyömä

Kymmeniä kaikuaa?

Miksi rumpu häiritseepi

Armahaisen

Levon öisen?

Uinuksista nostattaapi

Lapsukaiset,

Pienokaiset?

Kaupunkia kaatamahan

Ryöväri on rynnännyt,

Suojiamme sortamahan

Syömäri on syöksenyt;

Liekki häl’ on lippunansa,

Liehuvainen,

Uhkuvainen:

Liekki myöskin keihäänänsä,

Kaikki kaataa,

Maaksi maataa.

Oi kun onkin hurjapäinen!

Lesken, orvon, yhtäläinen

Kohtalo kuin rikkahanki.

Panu*) koska vallan saapi.

Uhkoaako suojiamme

Liekki-lippu vallaton?

Valmihit on poikasemme

Taisteluhun: huoleton

Ei oo meidän urhollinen

Veikkokunta,

Palokunta!

Missä liehuu hurjapäinen

Liekki-sauma,

Panun lauma;

Siellä ompi huoneutta,

Lesken, orvon, rikkahanki,

Suojaamassa kalleutta

Palokunta keskell’ yönki.

Valmihina taistelulle

Askarista

Rauhaisista,

Rientäneet jo ympärille

Kiiruhusti,

Vilkkaasti,

Lippunsa on sinhisemme,

Puna-poi’at, keltasemme,

Vihriät ja valkosemme;**)

Kaikk’ on koossa veikkosemme.

Rientäkäämme veikkokunta!

Päällikkömme huutaa! juoks’!

Kiiruhusti, ihmistunto

Käskee meitä vaaran luoks’.

Sot’aseet on valmistettu:

Ruiskut, sangot,

Seilit, vangot,

Sammuttimet järjestetty:

Riennä luokse

Vaaran, juokse!

Vihriät on ryöstänynnä

Liekillä jo saalista,

Valkosilta varjeltuun

Tallell’ ompi kalleutta;

Lapsikin oi saalis suuri!

Liekin liestä,

Surman suusta,

Temmattihin aivan juuri,

Kosk’ kuin korsi

Murtui orsi!

Äiti äsken toivotonna,

Vaikeroiva lapsetonna,

Lapsen sulki riemuellen

Syliins’ suuta suikotellen.

Katsos uljas suihkurimme

Keskell’ seisoo liekkiä,

Suihku säilyy ruiskuistamme:

Toip’ on hauskaa leikkiä!

Puna pumppujasi puoli

Paina päälle,

Vettä meille

Keltasemme tuovat, huoli

Heill’ on siitä!

Letku liitä!

Siniset säteillänsä puoli

Varjosivat naapurin.

Meillä voitto! liekin nuoli

Pysty eipä seilihin.

Vait’ on rumppu – kellon lyömä:

Meidän voitto,

Aamun koitto,

Liekiltä on saatu syömä.

Hurra, veikot,

Emm’ ol’ heikot,

Koska eestä taistelemme

Sorretun ja palkaksemme

Saamme muiskun neidoltamme!

Hurra, Hurra kunnallemme!

Sitte huomautti puhuja edell. puhujan Lindroos’in mainitsemasta sovinnon tärkeydestä ja sanoi että kaikki yhdistykset vaativat sidettä. Sellaiseksi yhdistys-siteeksi kummallekin palokunnat oli hän sepittänyt yhteisen marssin, joka kuuluu näin:

Jyväskylän palokuntain marssi.

Kun palotorvemme, rumpumme raikuu,

Tornista kellot kun kutsuen kaikuu

Silloinpa riennämme

Ympäri lippumme

Miehissä aivan

Toimista rauhan

Seilimme, vankomme valmistamaan

Ruiskuimme letkuja laittamahan,

Vastahan tulta nyt taistelemaan

Riennämme reimasti voittamaan.

Köyhät ja rikkaat,

Vennonkin vieraat,

Sorretut kaikki on orpanamme.

Orpoa auttaa

Leskeä lauh’taa

Toipa on työmme, on kunniamme.

Rientäös veikot

Emme oo heikot

Punaset, sin’set, keltaset myös,

Vihriät valkoset, yhdessä työs

Kaikki kun käymme urhoollisesti,

Liekkiä vastahan uskollisesti.

Voitamme ryövärin tul’ punasemme

Syöksemme syömärin ves’ merehemme

Hurra nyt lippumme kunniaksi!

Hurra nyt kuntamme kunniaksi!

Valkosten varjohon vihriät väistää,

Kalleita kantavat ryövärin eistä,

Lapsenkin löysivät

Liekistä ryöstivät:

Äiti kuin suuri

Riemus’ on juuri!

Keltaset veikot kun viljasti tuo

Vettä niin paljon kun ruiskumme juo,

Punaset pumpuille painoa suo

Suihkuvi liekille löylyä luo;

Sin’set jo seilin

Nosti kun peilin

Naapurin suojia varjoomahan.

Velä kun suihkuu,

Ruiskuista tuiskuu.

Voitto on meidän, nyt hurratahan,

Neitosen suukku

Muijasen muisku

Palkkamme ompi sankarityön.

Eistä ja valvotun taisteluyön

Lippumme alla veikkoset vielä

Vannomme vastakin kunnian tiellä

Taistella Suomemme suositun eistä,

Kilvassa kestää ja miehinä seistä!

Hurra nyt Lippumme kunniaksi

Hurra nyt Suomemme kunniaksi!

Vielä sitte illalla myöhäsempäänkin pidettiin moniaita puheita. – Ilta ilman puolesta oli kaunis ja huvituksien puolesta vaihetteleva: laulua, soittoa, rinkitanssia, pussilla tappelua ja puuhun kiipeämistä sekä ilotulien polttamista. Juhlapäivää valisti monen väriset lyhdyt. Juhlassa osanottajia oli lähemmä 1,500, ja tulot kaikkiaan tekivät 910 markkaa 15 penniä.

*) Panu = Tulen henki: Kalevala 2: 180.

**) Eri osastojen värit.

Lähde: Keski-Suomi 25.9.1878.