Kansan rintama

Kirjoittanut Ragnar Rusko


Taas soi sotarummut ne viuhemmin;
verenhyytävä karjaisu kauhun.
Tappaa tahtovat kansoja kaasuihin,
nähdä kaupungit keskellä sauhun.
Vihan vimmassa, raa’assa raivossa
ne on hionneet kirkasta peistä.
Halu hurja on hurttien aivossa
proletaarien haudoilla seistä.
Ne on nähnehet kaduilla miljoonat,
jotka työtä ja leipää vaatii.
Ne on nähnehet – Punaiset Armeijat
miten neuvostovaltaa laatii.
Siksi kammo kaamea rinnassa
»demokraatit» on ostettu kierot.
Nepä sopivat murhien hinnassa
kuten kurjat ja liukkahat lierot.
Eivät tahdo he kortteja paljastaa;
viha, pelko on konnilla myötä.
Proletaarit ne tahtovat valjastaa
ikeen alle ja ilmaista työtä.
Väkivallalla, kieroilla metkuilla
ne on voineet jo jossakin voittaa.
Sota suuri on tekeillä – retkuilla,
siks’ kuule kuin Komintern soittaa!
Käsi käteen ja rintamaan yhteiseen
elon antajat känsäkourat!
Joka mies kuni soturi paikalleen,
pois yksilöonnen hourat!
Sinä oppinut, jolla on tiedon lies,
sinä arkieläjä – »pikkumies»,
jos tahdot sa onnesi saada,
alas fasistivallat kaada!
Sodan kauhut ei sinulle, kansalles,
elon onnea koskaan saata,
sinä itse et tavoita ryöstääkses
jalan vertaa vierasta maata.
Sinut tahtovat pukea aseihin
sekä panna virkahan ryövärin:
sitä ei sinun kunnias kestä,
siksi rosvojen elkeet sä estä!
Alas fasismi! tunnus on ainoa,
sekä kansanrintama vakaa!
Sen vuoksi voi kestää vainoa,
mikä elämän onnen takaa.
Tämä aate joukkoja kannustaa:
nyt on kansojen turvana Neuvostomaa,
jalo Komintern lippua kantaa,–
sulle taisteluohjeet se antaa!

1935


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.