Kansallislaulu

Kansallislaulu

Kirjoittanut Sándor Petőfi

Ylös Magyar! huudot kaikaa –

Nyt jos milloinkaan on aika!

Orjatko vai vapahat te?

Nyt on valta, valitkaatte!

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Kirottuna meidän kansa

Kantanut on orjuuttansa;

Vaan ken vapaan’ eli, kuoli,

Orjan maat’ ei haudaks huoli!

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Kurja, ken ei maataan puolla,

Uskall’ ei sen eteen kuolla;

Hälle miero totta vainen

Kalliimp’ on kuin maansa maine.

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Ijäti ei kansan auta

Kalistella kahlerautaa.

Orjat oltiin, kehnot, halvat;

Kalskukoon jo vapaat kalvat!

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Taas saa nimi magyarlainen

Entisyyden puhtaan maineen;

Aikain tahra, häpeämme,

Yltä pois se peskähämme!

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Kiitollisna jälkikansa

Muistaa meitä urhoinansa,

Siunaellen hautojamme

Kertoilee se mainettamme.

Magyarien jumalalle vannokaa:

Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!

Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.