Kansalleni (Mendelin)

Kansalleni. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ma soisin kansani suureksi

Ja mahtavaks’, mainehikkaaks!

Ma soisin kansani nöyräksi

Ja alalla hengen rikkaaks!

Ma soisin, että se myöskin ois

Ajan nousevan uljas kansa,

Mi taistoon aatteiden käydä vois –

Ei pettäisi muistojansa.

Perillä pohjolan ollut on

Se vahtina työn ja valon:

Se pelloks perkasi louhikon,

Se viljeli soisen salon.

Se kirkon korpehen rakensi –

Ja harrasna kaikui virsi;

Sen viereen koulu se kohosi –

Ja hiljahan suli kirsi.

Ja täytyi hälvetä hengen yön

Kun sampoa kansa laati.

Vuos’satojen vei se pitkän työn,

Vuos’satojen voimat se vaati.

Mut hengen kukkaset kumpusi,

Ne kumpusi kansan työstä!

Muu mailma kummana katseli

Kun kohosi Suomi yöstä!

***

Kansani nuori ja voimakas,

Lujana seiso vahdissas

Kolkassa Euroopan.

Vahtina valon ja työn

Vastassa hallan ja yön

Perillä pohjolan.

Työsi ei vaan ole Suomelle

Työsi on ihmiskunnalle,

Työsi on Jumalan.

Säkene rintasi on

Säihkyvä, sammumaton

Löytävä korkeimman.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.