Kansalleni (Mendelin)

Kansalleni.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ma soisin kansani suureksi
Ja mahtavaks’, mainehikkaaks!
Ma soisin kansani nöyräksi
Ja alalla hengen rikkaaks!
Ma soisin, että se myöskin ois
Ajan nousevan uljas kansa,
Mi taistoon aatteiden käydä vois –
Ei pettäisi muistojansa.
Perillä pohjolan ollut on
Se vahtina työn ja valon:
Se pelloks perkasi louhikon,
Se viljeli soisen salon.
Se kirkon korpehen rakensi –
Ja harrasna kaikui virsi;
Sen viereen koulu se kohosi –
Ja hiljahan suli kirsi.
Ja täytyi hälvetä hengen yön
Kun sampoa kansa laati.
Vuos’satojen vei se pitkän työn,
Vuos’satojen voimat se vaati.
Mut hengen kukkaset kumpusi,
Ne kumpusi kansan työstä!
Muu mailma kummana katseli
Kun kohosi Suomi yöstä!
***
Kansani nuori ja voimakas,
Lujana seiso vahdissas
Kolkassa Euroopan.
Vahtina valon ja työn
Vastassa hallan ja yön
Perillä pohjolan.
Työsi ei vaan ole Suomelle
Työsi on ihmiskunnalle,
Työsi on Jumalan.
Säkene rintasi on
Säihkyvä, sammumaton
Löytävä korkeimman.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.