Kansalaulu

Kansalaulu. (Lähetetty.) Kirjoittanut anonyymi

Ylönannettu ystäviltäni,

Sorrettu sukulaisiltani,

Rakkaus rintaani runteleepi,

Murhe mun muotooni murtaapi.

Erämaissa ennemmin asuisin

Karhujen, kärmeitten keskellä;

Siellä suruista sydäntä saisin

Varjella viekkaalta ystävältä.

Lupauksessas lujasti lupaisit

Minua ijäti rakastaa,

Ettei meit’ kukaan eroittaa voisi,

Ennenkuin Jumala kuolemalla!

Kuoleman kauhian katkeruutta

Olen sun tähtesi kantava,

Huokauksen Herralle huudan,

Joka on levon mull’ antava!

Lähde: Hämäläinen 26.4.1861.