Kansakoulusta (Paturi)
| Kansakoulusta Kirjoittanut Kustaa Paturi |
Kansakoulusta.
Kustaa Paturin lausunto, joka on kirjoitettu Senaatin tuomiokapituleilta pyytämien lausuntojen lausunnoksi. Kirkoitettu loppukesästä 1859.
Suurivaltaisin, kaikkein armollisin Keisari ja Isoruhtinas!
Suurimmalla mielihyvällä olemme saaneet vastaanottaa Teidän Keisarilliselta Majestetiltanne armollisemmasti käsketyn kolmen Tuomiokapitulin Ehdotuksia Kansakoulumenosta Suomessa, jolla huomaan tarkoitettavan kansan tarpeellista valistuksen vaikuttamista sekä hengellisessä että maallisessa katsannossa, josta Teidän Keisarillisen Majestetinne hellästä ja isällisestä murheenpidosta kannan tämän kautta kaikkein nöyrimmän ja alammaisemman kiitoksen!
Koska Teidän Keisarillinen Majestetinne on armossa avannut tilaisuuden tehdä muistutuksia Tuomiokapitulien Ehdotuksiin Kansakoulumenosta Suomessa, niin rohkenen syvimmässä nöyryydessä ja alammaisuudessa edestuoda seuraavaista: Mitä siihen tulee kuin Tuomiokapitulit esittelee koulua ja sen varastoa varten kuninkaallisen resoluutionin se 10 päivä Elokuuta 1762, § 1:sen mukaan jälkeen elämistä: pitäjän yhteisellä suostumuksella perustettavaksi, kaipais luonnollisesti jotakin toisenlaista, kuin vasta mainittu kuninkaallisen resolutionin koohta ei anna selvää johtoo mihinkä muotoon, asianomaisten kesken, asia tulis nojattavaksi, niin semmoisessa seikassa, erinlaisten ajatuksien vuoksi, tapahtuu sekamielisyyttä ja piammasti menee luonnottomalle eli epävastaavaan järjestykseen uloosteot. Jos seurakunnan jäsenet ovat yleeseen yhtä valistuneita ja yhtähyvillä tunnon omaisuuksilla niin makso-määräykset käy jotenkin luonnollista suuntaa; mutta valistuksen olleen erimitassa seurakunnan jäsenissä ja jos valistuneempi osa on paremmin omanvoiton kuin ihmisarvon vaatimuksia seuraavia ja tyhmempi osa ei ymmärrä asian luonnollista suuntaa eikä osaa asiaansa valvoo, niin kääntyy asia valistunneempain omanvoiton puolelle ja niin perustettu makso tulee seisomaan seuraavana ojennusnuorana, joka on toisille liika raistus ja pitkänaikaisesta tavasta saa semmoisen puolustuksen että on työlläs saada luonnolliseen oikeuteen. Tutkinnoilla voidaan käsittää entisillä pitäjäin yhteisillä suostumuksilla perustettuja asioita paljo niin tapahtuneen. Taasen Tuomiokapitulien eesitteleminen: jotta Lukkarit peräytettäisi alkuperäiseen virkansa toimeen kansakoulunopettaiksi, muista nykyisistä virkapalveluksista, kuin kirkko-laulusta, vapautettavaksi, olis ehkä kaikista sopivin keino; mutta Lukkarien palkanmakso, vanhuuden jälkeen, Talo eli sauhu lu'ulla, on jo ajan mittaan joutunut luonnottomalle kannalle. Tarkastain tulläan huomaamaan jotta yksi kokonainen talo jolla on suuri viljelys ala ittellä on paljo avaroilla viljelys aloilla Torpparia, kaikki nauttii Lukkarin palvelusta yhteisellä kolmen kapan maksolla, toinen talo on pantu 16:sta osaan eli on sama määrä yksinäisiä taloja, joissa ylipäätään on sama asukas luku ja. viljelyspaljous kuin viimeksi sanotullakin ja ne maksaa kukin 3:me kappaa eli yhteensä l:den Tynnyrin 18:sta kappaa. Kuin Tuomiokapitulien esityksen mukaan edellä mainitun kuninkaallisen resolutionen se 10 päivä elokuuta 1762, 1 § jälkeen tulis aina yhteisellä suostumuksella vielä lisättäväksi, niin se tulis aina edelleen ylentymään, viimeksi mainituilta pieniltä taloilta; sitä vastaan löytyy seurakunnissa useempia laijia kiintonaisia ja ikään kuin kiintonaisia, väkirikkaita ja suuria voittoja tuottavia, omaisuuksia niin kuin jauhomyllyjä, Sahoja, monen nimellisia Tehtaita j.n.e. kuin ei maksa mainittuja kappojakaan, jotka kuitenkin luontonsa puolesta olisivat voimallisia että velvollisia maksamaan Lukkarin ja Kansakoulunopettajan palkkaa ja koulun voimassa pitämisessä olla osalliset maatilallisten rinnalla, arvonsa mukaan. Mitä Lukkarien, ja jos se tulis olemaan Kansakouluopettajain, palkkaan tulee, niin se on vanhan perustuksen mukaan niin suurella eroituksella paljouden suhteen, ehkä opilla ei tule olemaan lainkaan eroo suurissa ja pienissä seurakunnissa, vähän on virantoimituksellakaan, josta seuraamus on semmoinen, että yhtätaitoiset miehet, palkan suhteen, toiset elää ylellisyydessä, toiset kituu köyhyydessä eli täytyy ellä muilla ansioilla; tämä seikka kansakouluopettajan perusteessa myös olis suuresti tarpeen parantaa. Myöskin kuin Suomen kansa on yksi kansa jos sen jäsenet kussakin seurakunnassa, niin kuin se olis luonnollista, maksaisi Lukkarille eli Kansakouluopettajalle yhtä paljon niin kansan yhteys vaatis luontoonsa puolesta kunkin saada nauttia kohtuullisia etuja virkamiesten hyvyyden suhteen, joka perustaiksen palkkaan – niin kuin se tapahtuu niiden virkamiesten suhteen joita armollinen Hallitus suorraltansa palkottaa; mutta seurakunnittain palkatut Lukkarit erisuuruuden suhteen, ovat kymmenenkin kertaa suuruisella eroituksella, joka jo tekee luonnottomaksi palvelusta nauttivain kohtuullisen etuuden. Jos Teidän Keisarillinen Majestetinne hyväksi näkis säätää Lukkarit Kansakouluopettajiksi, niin edellä mainituin monipuolisien luonnottomuuksien suhteen syvimmässä nöyryydessä ja alamaisuudessa pyytäisin saada Teidän Keisarillisen Majestetinne armolliseen huomioon johdattaa kansakouluopettajan palkaa perustettavaksi omituiselle kannalle. Seurakuntain lukua suhteen, viime aikain kansanpaljous laskuissa, näyttäisi jos 20 ja 50 vuoden välillä ijästä, köyhät ja raajarikot pois erottain, esimerkiksi maksaisi kukuin miehen puoli 16:sta ja vaimon puoli 8:ksan kopeekkaa hopeassa. ylipäätään karttuvan sisääntuloo kansakouluopettajain kohtuulliseksi palkaksi ja ne rahat ko’ottaisi yhteiseen erityiseen kassaan ja siitä maksettaisi, kuin kansakouluopettajain siat jaettaisi seuraaviin luokkiin, 1:selle 200 Ruplaa Hopeessa, 2:selle 175 Rupl., 3:nelle 150 Rupl., 4:lle 125 Rupl., 5:lle eli kanssaopettajalle isommissa seurakunnissa 100 Ruplaa. Mainittu maksomäärä ulottuisi ehkä niillen paikoillen, joka ei myöskään maksajoille olis suuri rasitus, kuin se tulistasan jakautumaan, niin kuin semmoinen virkapalveluskin yleiseen koskee yhtäläiseen, olis myös kansakouluopettajoille ulottuva palkka, ja niin muodoin Lukkari kapat tarpeettomat , jos Teidän Keisarillinen Majestetinne hyväksi näkis kumota Lukkari kapppain makson. Joka olis sen suhteen suuresti toivottava että maatilalaisten kesken se epätasainen makso, tilain arvoo suhteen, perkaantuisi, kuin myös Lukkarien vanhuudesta tapana pysynyt pitäjän ympäri palkan kierto lakkaantuisi jonka varjon alla se tavatoin kerjuu on voimassa pysynyt, joka olis senkin vuoksi hylättävä tapa että se puolustaa ja kiihottaa yhteistä köyhäin kerjua ja samalla alentaa virkamiehen arvoo. Kouluhuoneet rakentaisi ja voimassa pitäisi kukin seurakunta, johonka omaisuutten haltiat antaisi tarvittavat rakennus aineet ja omaisuutten suhta järjestettäisi, kaikennimellisien kesken tavalla kuin kuninkaallinen resolutioni se 10 päivä Elokuuta 1762, 5 § Pruukien, Värkkein ja Myllyin manttaalli arvosta säätää Kirkon ja Pappilan rakennuksiin; vanhat manttalit maatiloillakin on jo ajaanmittaan joutunnut niin luonnottomalle kannalle että joissakuissa seurakunnissa on jo kirkon rakennuksissa otettu seurattavaksi uutta manttali lukua. Päivätyöt kouluhuoneita takentaissa ja paratessa tehtäisi mies lu’ulla, jota tapaa myös on joissakuissa seurakunnissa seurattu kirkkoo rakentaissa.
Edes elää syvimmällä alamaisuudella Suurivaltaisen kaikkein armollisimman Keisarin ja Isoruhtinan
Teidän Keisarillisen Majestetinnen kaikkein kuuliaisin ja uskollisin alammaisenne
Talon mies Turengin kylässä ja Janakkalan pitäjässä.