Kangastus

Kangastus. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Kädestä saattajani tuntematon

mun selkeyteen, kalliolle vie

ja näyttää äärtä taivon kuulaan katon;

tää, mitä nään, se ihaninta lie.

Kuin hienoin silkki välkähtävi sini

kultaisin kirjailtuine kuvineen.

Avarat kaupungit saa silmihini

rinteellä hopeaisen harjanteen.

Nään puistot kaareilevin käytävineen,

virroista kesyt jalopeurat juo.

Ja ilman halki kiitää lentimineen

valkoiset linnut taitekattoin luo.

Mä ihastuksin katson kangastusta,

mut valkojoutsen vierelläni on.

Mä seuraan saattajani viittausta

satulaan nousen, käymme lentohon.

Jäähyväiseksi saattajani heittää

minuhun katsehen, näin virkkaen:

”saat ponnistustes palkan, kohta peittää

pimeä verho maisen kurjuuden.”

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.