Kamala vieras.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Hän kulkevi viikate olallaan,
On kulkenut vuosia tuhansin
Ja poikennut tölliin ja palatsiin,
Kylähän sekä kaupunkiin.
On kumma ja kolkko hän muodoltaan,
Ei askelo kuulu, mutt’ astuvi vaan;
Luuranko se paljaana notkahtaa,
Yli kynnyksen astahtaa.
Häll’ kirja on laakea laitainen
Ja käessähän on kynä huippuinen,
On vaara, hän syäntäsi tarkoittaa,
Siell’ pännänsä kostuttaa.
Ja kirjahan laakea laitaiseen
Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa:
On siellä jo herraa, narria,
On miestä ja vaimoa.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.