Kamala nälkä

Kamala nälkä.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Paroonin neiti toisinaan
kirjoista ja kuulemalta
nälkääkin tuli tuntemaan,
ei tietonsa koennalta.
Hän oikein mietti järjellään,
se mitähän voisi olla
ja keinon keksi mielessään:
sen selvitän tutkinnolla.
Siis kerran jälkeen puolisen,
kun runsaus ruumiin täytti
ja nälkäi sattui mielehen,
hän päätöstä tehdä näytti:
Nyt illallista minä en
käy nauttihin. Teko iti,
tahdoksi jääden mielehen,
hän päättämän myöskin piti.
Mut viinilasin sentään joi
ja kahvia kupon kaksi, –
von..... hellun vuoks’ ei kieltää voi,
ei siitä käy kummemmaksi. –
Kun aamukahvin pullineen
sai vierehen nousemata,
jo muisti huutaa mammalleen:
– »Fyi nälkä on kamalata.»


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.