Kamala nälkä.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Paroonin neiti toisinaan
kirjoista ja kuulemalta
nälkääkin tuli tuntemaan,
ei tietonsa koennalta.
Hän oikein mietti järjellään,
se mitähän voisi olla
ja keinon keksi mielessään:
sen selvitän tutkinnolla.
Siis kerran jälkeen puolisen,
kun runsaus ruumiin täytti
ja nälkäi sattui mielehen,
hän päätöstä tehdä näytti:
Nyt illallista minä en
käy nauttihin. Teko iti,
tahdoksi jääden mielehen,
hän päättämän myöskin piti.
Mut viinilasin sentään joi
ja kahvia kupon kaksi, –
von..... hellun vuoks’ ei kieltää voi,
ei siitä käy kummemmaksi. –
Kun aamukahvin pullineen
sai vierehen nousemata,
jo muisti huutaa mammalleen:
– »Fyi nälkä on kamalata.»


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.