Kamala nälkä

Kamala nälkä. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Paroonin neiti toisinaan

kirjoista ja kuulemalta

nälkääkin tuli tuntemaan,

ei tietonsa koennalta.

Hän oikein mietti järjellään,

se mitähän voisi olla

ja keinon keksi mielessään:

sen selvitän tutkinnolla.

Siis kerran jälkeen puolisen,

kun runsaus ruumiin täytti

ja nälkäi sattui mielehen,

hän päätöstä tehdä näytti:

Nyt illallista minä en

käy nauttihin. Teko iti,

tahdoksi jääden mielehen,

hän päättämän myöskin piti.

Mut viinilasin sentään joi

ja kahvia kupon kaksi, –

von..... hellun vuoks’ ei kieltää voi,

ei siitä käy kummemmaksi. –

Kun aamukahvin pullineen

sai vierehen nousemata,

jo muisti huutaa mammalleen:

– »Fyi nälkä on kamalata.»

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.