Kalmisto

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Varjojen valtakunta,
kaunis kalmantarha,
koskematonta lunta
majoilla vainajain.
Pilvien katras kaartaa öistä kuuta,
tuuli tuonen toukkain tummaa puuta
tuutii hiljaa tutjuttain.
Varjojen valtakunta,
lempeä levon tarha,
kammioissasi joka harha
toipui jo houreestaan.
Kumpujen yllä unohduksen lunta,
kumpujen alla kärsinein saa unta,
uhrattu leppyy uhraajaan.
Varjojen valtakunta,
ikuisen rauhan tarha,
helmassas saan unta
minäkin, valvova.
Tuhlaajan sielu nyt niin vaiti makaa,
tuhlaajan ruumiin saavat toukat jakaa,
elämä leppyy, velkoja.


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.