Kalliista Ajasta vuonna 1819
| Kalliista Ajasta vuonna 1819 *). Kirjoittanut Matti Hukkanen |
- Koska synnit Suomen Maassa
- Paisuivat pahat tekomme,
- Viha julmistui Jumalan,
- Herkeis Herran pyhät armot
- Meillen viljoin vuotamasta,
- Riista rivin kasvamasta:
- Herra näki heittolaansa
- Alla nälän nääntymässä,
- Synnin alla sortumassa,
- Martahaksi maan povella.
- Eipä iäks Isä Rakas
- Vihan alle viskannuna
- Lapsiansa langenneita,
- Joille Turvan tuskan alla
- Vahvan oli valmistanut:
- Kohta Kulta-Keisarimme
- Armo-käsi avoin oli –
- Lastautti laivat, paatit,
- Jakoi jauhot joutumahan
- Vettä myöten vieremähän –
- Laski Suomen laiturille:
- Avautti jyvä-aitat,
- Makasiinit maan sisällä,
- Joita säästi syyäksemme,
- Nälkä-vuosien varaksi.
- Käski Armas Keisarimme
- Hyvät Käskyn-Haltiansa
- Vainomahan vierastamme,
- Nälkä-vierasta vihaista.
- Suomen miehet, suuret, pienet,
- Vaimot, Lapset leipomahan,
- Naurun kanssa nauttimahan
- Armo-lahjan laupiuutta.
- Näinpä muisti maatessamme
- Esivalta einehemme.
- Sitten siunasi Jumala
- Vuosi-tulon viljasemman,
- Kypsyi riistan täysi tähkä,
- Kesän kaunihin kuluissa,
- Suomalaisten syötäväksi.
- Olis pitänyt paremmin
- Kaikkivalta kiitoksella,
- Näien armoinsa eestä
- Lapsiltansa lausuttaman,
- Väärät teot vältettämän;
- Mutta maailman menoissa
- Pian mielestä putoovat
- Opetukset, ohjaukset,
- Armot Armiaan Jumalan,
- Synnin kelme syvämmessä
- Sokaseepi sielun silmät
- Luojan töitä tuntemasta –
- Lempeyttä Laupiahan.
- Sempä tähen tahraumme
- Nälän kanssa kapinahan,
- Eikä näitä vielä nähty
- Isältämme ihme-töiksi.
- Vielä löytyi Luojallamme
- Vitsaukset vaikuttavat
- Kääntymähän, tuntemahan
- Vapahtajan varotukset.
- Tuli tauti tarttuvainen
- Surkeahan Suomen Maahan,
- Katkerammat kaipaukset
- Meillen Synnin syöstäjiksi.
- Nytpä vasta valitukset,
- Huokaukset Herran tyhö,
- Oman tunnon tutkimiset
- Hirveästi hellittäävät.
- Parkuvaiset puolisomme,
- Orpo-lapset onnettomat,
- Isiänsä itkeväiset
- Kyyneleistä kuiventuuvat,
- Tunnustaavat Herran töitä,
- Julkisesti julistaavat,
- Ett’ on eksytty pahasti,
- Aivan usein unhotettu
- Tahto taivahan Jumalan,
- Rikoksilla riettahilla
- Kosto päällemme koottu.
- Rakas Isä! rikkoneemme
- Havaihtemma haikeasti,
- Tunnustamme tunnostamme;
- Mutta, Luoja, luotujasi
- Elä kosta eksyneitä
- Aivan ansion perästä.
- Katkerasti katuvaiset
- Halajamme hartahasti
- Parata pahat tapamme:
- Suo jo, Sulosin Jumala,
- Väistyä pois vitsaukset,
- Rasitukset, rangastukset
- Suvustamme surkeasta,
- Vaivat polosten povesta!
- Virvota jo viheljäitä!
- Elä iäks, Isä Armas,
- Käännä meistä kasvojasi!
- Ilahuta itkeviä!
- Tuota Armo-Aurinkosi
- Mureh-pilvien perästä!
- – Kuivakoot jo kyynelemme,
- Surut pojes poistakomme!
- Herra armosta avara
- Mureh-päivät muutteleepi,
- Tuopi ilon itkevillen:
- Koht’ on kosto kärsittynä,
- Isän Rakkahan kuritus;
- Herran hurskasta Nimeä,
- Luojan Suuren laupiuutta
- Kilvotellen kiittäkämme
- Kotonamme, kirkossansa,
- Rauhan riemuisan sylissä,
- Jonk’ on Luoja lahjonunna
- Alla Alexanderimme,
- Kuuluisimman Keisarimme.
*) Tämän Runon on Herats-Tuomari Matti Hukkanen Rantasalmelta tehnyt ja sekä ihtensä, että muien Rantasalmelaisten puolesta pyytänyt minun näihin Sanoma-lehtiin panemaan. Minä saan myös tässä julkisesti kiittää mainittua Herats-Tuomaria hänen minulle lähetetyn aivan hyvätahtosan ja kunniallisen kirjoituksensa eestä.
- Viikko-Sanomien kirjottaja.
Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 15. huhtikuuta s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.