Kalastaja (Aho)

Kalastaja.

Kirjoittanut Juhani Aho


Hyvästi pirtti, sun louhikolle
Jätän nyt suojahan honkien,
Mä joudun, riennän jo rannikolle,
Joss’ oottaa purteni pienonen.
Jo tuuli kutsuu, jo aalto kiehuu,
Raosta pilvyen hohtaa kuu,
Ja rauhatoinna jo purje liehuu
Ja liian venhokin kuivettuu!
Nyt heitän purjeen mä tuulten tuulla
Ja keulaa ohjailen merta päin,
Jo taidan sieltä mä pauhun kuulla
Kisasta aaltojen vyöryväin –
Se kehto-laulun tai äänen armaan
Tavalla tuttuna kajahtaa,
Kun tuuli keskitse usvan harmaan
Luodoille purttani tuudittaa.
Kyll’ aalto louhulle lakkapäinen
Tyrskynä heittävi kuohujaan,
Ja poraa pohjasta tuuli jäinen
Ja vaara vihmovi sadettaan –
Vaan minä, vaaroja meren laajan
Lapsesta tottunut lempimään,
Lujasti luotohon isken vaajan
Ja heitän verkkoni vieremään.
Ja verkko vierii ja kaarnat vaipuu,
Ja köysi tuohinen kiertelee.
Niin pyydys aaltosen alle taipuu
Ja kalahautoja viertelee.
Vaan kun mä taaskin sen saatan pintaan,
Se mulle aarteita Ahdin tuo,
Ja niistä pirtissä lämpö-rintaan
Mun kulta painaa ja suukon suo!
Niin! – tuulten venhoa tuutiessa
Ja aallon noustessa kuohupään
Aatteeni piilevät majasessa,
Joss’ oottavi kulta yksinään.
Ja lempi puhdas kun kirkkahasti
Liekkinä hohtavi rinnassain,
Mä myrskyn pauhussa ainoasti
Muistelen armasta Ainoain!
Hän siellä suojassa kurki-hirren
Nyt ehkä silmänsä auki luo,
Ja kajahdellessa aamu virren
Hän takan puihin jo tulen tuo.
Ja sieltä sitte hän rannikolle
Käy ehkä aaltoja kuulemaan,
Huolissa huudellen Vellamolle
Kotihin tuomaan jo turvoaan.
Mä riennän Aino! jo jäädä joutaa
Jälelle luodot ja myrskysää –
”Se tyynen löytää, ken tuulen soutaa” –
Siis nouse, nouse sä lakkapää!
Ja pohja hyinen ja öinen halla
Vaarahan henkeni vaatikaa –
– Muistonkin yhdellä suudelmalla
Teist’ Aino kultani haihduttaa!
Tuoll’ akkunasta jo pirtin hohtaa
Häilyvä tähtönen merellen,
Kotiin se kutsuu ja suunnan johtaa
Ainoni oottavan ohellen.
Oi! työnnä tuuli ja aalto lykkää,
Oi saata rantahan sukkelaan –
Hartaasti sillä jo sydän sykkää
Ainoni onneni satamaan!

J. S–n [Juhani Aho].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.