Kalastaja

Kalastaja. (Noitalaulu Schiller’iltä.) Kirjoittanut Friedrich Schiller

Kalan-pyytäjän näin minä ryysyisen,

Joka laulaen verkkoja parsi,

Hän työssään ain’ oli iloinen,

Kuni ois rikas ollut hän varsin;

Väsymättä hän illat ja aamut vaan

Iloisella tervehti laulullaan.

Mua harmitti tämä riemunsa

Ja hänelle vannoin ma kostoa;

Kun taaskin hän lähtee kalastamaan,

Jotakin hän löytävi verkostaan,

Joka hohti siellä niin kirkasna,

Ett’ oil hänet vähällä so’aista;

Aarteen kirotun hän vei kotihin,

Vaan silloinpa riemunsa loppuikin.

Kuin tuhlaja-poika hän nyt elelee,

Himons’ päästävi valloille;

Pian väärä mammona pois hupenee,

Ei riitä se pitkälle;

Tavaraan, joka noitien luottaapi,

Pirun valtahan joutuupi.

Tuli katkera köyhyys eteensä;

Hänet ystävät hylkäävät,

Piru muuttavi nyt hänen mieleensä

Ja sen hankkehet menestyvät.

Paholaisen valtaan hän antausi

Ja roistona maata nyt kierteli.

Sivu paikan kun äsken astuin ma,

Aarteen, jossa löysi hän verkosta,

Hän ulvoen seisoi rannalla,

Olit kalmankarvaiset poskensa,

Epätoivon tuskass’ hän huudahti:

”Pirun noita, sa oot mun pettäjäni,

Minun pestannut olet helvettiin.”

Näin lausuen, syöksyi hän aaltoihin.

J. A. B[ergman].

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 29.3.1873.