Kala-Luukas.

Kirjoittanut Eero Eerola


Kala-Luukas, Kala-Luukas
kaikki karit kiertää,
uistintansa tarkastaa
ja virren pätkän viertää.
Kala-Luukkaan uistimess’
on punertava siipi;
järveltä vain järvelle
sen Luukkaan mieli hiipi.
Ei oo maata, mantua,
ei sure vaimo, lapset,
korpilato-kodossa
ne harmenneet on hapset.
Kala-Luukas kiertelee
ja saaliin saa hän aina,
huolet huomispäiväiset
ei Luukkaan mieltä paina.
Käsi tempoo airoja –
mut hetkeks soudon heittää,
näkee ne Kuston kuolinpaarit,
yhä ne mielen peittää...
Muistuu tuvat Tommalan
ja viulut sekä viinat...
tummuu katse... vilkahtaa
kuin Emman vihkiliinat...
Kala-Luukas, Kala-Luukas,
katumuksen miesi,
oikein, oikein valitsit
sa uistimes ja tiesi. –


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.