Kaksois-veljekset
Kaksois-veljekset. Kirjoittanut Olli Wuorinen |
- Lähellä rajaa Vanhan Suomen puolla
- Asuskel’ ukko Kärki töllissään;
- Laps-joukon ruokki, salomaassa tuolla
- Hän vaimonensa työllään hi’ellään;
- Vaan hellemmin kuin muita lapsiansa
- Vanhukset lempi kaksoispoikiansa:
- Ne sai he vasta vanhall’ i’ällään.
- Ja kaksoisista Pekko oli toinen
- Ja Jaakko heistä toinen nimeltään;
- Ne leikki, kiisti, mutta vihan-moinen
- Ei riita ollut koskaan välillään;
- Ja sikäli kuin ikää heillen karttui,
- He nousi, kasvoi voimistui ja varttui,
- Mut leikit, kiistat kesti yhtenään.
- Ja vuodet vaihtui. Ajan myrskyt särki –
- Kaas perheen onnen ylös-alaisin.
- Pois muutti multaan vaimonensa Kärki,
- Ja lapset siirtyi mikä minnekin;
- Mut sotamieheks joutui tuosta Pekko,
- Pää kerittiin ja päälle Ryssän mekko
- Pojalle pantiin, poijes vietihin.
- Vaan Jaakko – surren veljeänsä – rajan
- Ylitse muutti Ruotsin puolellen.
- Talossa renkin’ oli vuoden ajan,
- Jo jäseneks hän pääsi perheesen:
- Näät, neidon mielen voitti Jaakon sävy,
- Ja renki-Jaakost’ tuli talon vävy,
- Niin, kotivävy, turva myöskin sen.
- Taas vuodet vaihtui. Syttyi Suomen sota,
- Mi ratkais vihdoin maamme kohtalon.
- Sen sankareist’ on monta mainiota
- Kapteeni Malm myös niiden joukoss’ on.
- Malminpa raitis isänmainen henki
- Sytytti syämet talonpoikienki,
- Jotk’ innoll’ otti osaa taistohon.
- Myös Jaakko Kärki – päässä kirkko-myssy,
- Uus nuttu yllä, pieksut jalassa,
- Vyön alla kirves, olall’ oiva pyssy –
- Kuin mies hän marssi Malmin joukossa;
- Ja vähemmin kuin tulta kaski-puissa
- Hän ruudin tulta pelkäs otteluissa:
- Miehestä mieheen kulki maineensa.
- Kymmenes päivä nyt ol’ Elokuuta,
- Ruispellot nuokkui kullan keltaisna,
- Vaan talonpojill’ oli tointa muuta,
- Kuin viljojansa koota pelloilta:
- Ol’ leikattava touko toisenlainen,
- Niin kallis vilja, elo isänmainen,
- Jost’ uusi polvikin sais nauttia.
- Pelkjärvell’ oli tänään talkoo-päivä,
- Siis miehissä nyt sinne marssittiin,
- Ja joukko, eriteitä ennättäivä,
- Pääs paikallen ja niittoon käskettiin;
- Ja talkoista se tiedetähän näistä:
- Kaks sataa kaatui maahan Venäläistä
- Ja toiset rajan taakse syöstettiin.
- Kun Malmi voitostansa riemuellen
- Nyt vihollisten jälkeen ratsastaa, –
- Hän hämmästyy, hän katsoo kummastellen,
- Eik’ uskotuksi silmiänsä saa!
- Kaatunut Ryssä makaa veressänsä
- Ja talonpoika hänen vieressänsä
- Syleilee tuota – suuta suikkajaa!
- ”Mies hiiteenkö jo sult’ on mennyt järki!”
- Kapteeni karjaseepi ä’issään.
- ”Ei, hyvä herra!” vastaa Jaakko Kärki,
- ”Vaan veli syleileepi veljeään!
- Me, jotka ennen yhtä leipää söimme,
- Toisiimme äsken kuolon haavat löimme,
- Nyt sovimme jo rikoksemme tään.”
- Ja sotamiesi Pekko Kärki nostaa
- Päätänsä, kooten voimat riutuneet:
- ”Jos täm’ on rikos – niille Herra kostaa,
- Jotk’ isänmaan on halki raadelleet;
- Sotilas tekee käskettyä työtä,
- Vaikk’ kyynel-silmin täytyy haava lyödä – –
- Myös toistamm’ emme taannoin tunteneet.”
- Ei sanaa muuta. Rinta rintaa vasten
- Kaksoiset nukkui niin kuin kehdossaan.
- Mut Malmi, kuullen miestens’ urhokasten,
- Vakaasti päästi sanat huuliltaan:
- ”Niin, Jumal’ auta, mull’ on mieli yksi;
- Viel’ yhteen täytyy tulla liitetyksi
- Tää jalo kansa koko Suomenmaan!”
Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.