Kaksinaisuuden kirous

XVII [Kaksinaisuuden kirous]

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Elomme puun käy juuret kaksinaiseen –
juo päivää säie yks, yön tuskaa toinen.
Tukehtuu taivaan tuli tomuun maiseen.
Nakertaa oikeata väärän loinen.
hyvyyttä saasta pahuuden syö paiseen.
On tahto painoton ja aurinkoinen –
todellisuus maan vajavuuteen painaa
teon, jok’ ummussaan on puolin vainaa.
Puristuksessa pahuutemme paineen
hyvyyden pyrkimys jo usein kuoli.
Valoisin ajatus on vanki aineen,
putoaa uljainkin taas multaan nuoli.
Hedelmää rauhamme syö mato maineen,
ilomme kukkaa huomispäivän huoli.
Omistushalu vapautemme onnen
huventaa, nautinto vie voiman ponnen.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.