Kaksin

Kaksin. Kirjoittanut Lauri Soini

Ahon aukean rajassa,

Koivumetsän katvehessa

Multakummusta kohosi:

Yksi pienonen petäjä,

Toinen kauno koivahainen.

Tuo on pienonen petäjä

Kohotteli kokkoansa,

Pientä päätänsä ylensi;

Niin hän suureksi sukesi,

Kohottihen korkeaksi.

Tuopa kauno koivahainen,

Impi vihreä vereltä,

Vielä vieno vartalolta,

Kiertelikse, kaartelikse

Männyn oksien lomitse

Varren ympäri vakavan.

Kesän armahan ajalla,

Suvituulen suudellessa

Koivu oksansa ojensi,

Lehdet vehreät levitti

Kukkana kukoistamahan

Männyn lehvien lomasta.

Syksyilman irjuessa

Tuima tuuli kun kulutti

Lehdet koivulta komeat,

Silloin peitteli petäjä

Leveillä lehvillänsä

Kaunokaista koivahaista

Tuiman tuulen suutelulta.

Kerran koivikko komea

Maahan kaikki kaadettihin

Kuivavaksi kaskoseksi;

Kaksi puuta kaunokaista,

Yhtehen yhistynyttä,

Heitettihin heilumahan

Tuulen tuuviteltavaksi.

Kaksi puuta kaunokaista

Siinä yhdessä yleni

Sini-ilman siintäville.

Kerran syksyn tuima tuuli

Halki haiverti ahoja,

Tuosta puuhkean petäjän

Päälle paksusti puhalsi;

Kaksi puuta kaunokaista

Tuuli murskaksi muserti,

Maahan paiskasi pahasti.

Kaksi puuta kaunokaista

Kaksin maassa nyt makasi,

Pahoinakin päivinänsä

Oksat yhtehen sovitti.

1895.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.