Kaksi veljestä

Kaksi veljestä. (Lähdetetty.) Kirjoittanut anonyymi

«Sovinnolla on sia suuri,
Ahdas riidalla asunto.»

Kaksi veljestä Amerikassa asuvasta Indianikunnasta, jakoivat isältänsä perityn eläinkarjan kahtia keskenään. Sattui sen perästä muuan lähetyssaarnaaja maille. Vanhin veli läksi hänen oppiansa kuulemaan ja kuin hänen saarnansa mielytti häntä, päätti hän useasti käydä sitä kuulemassa. Tuosta vihastui nuorempi veli, joka oli oikein vimmattu pakana, ja uhkasi esi-isäinsä nimessä tappaa veljensä, jos hän vielä kerran menisi kristittyin seuraan. Toinen tiesi että ahneus oli veljen sydämessä voimallisempi kuin rakkaus esi-isäin uskoon, josta syystä hän lupasi veljellensä naudan jokaisella kerralta, jona hän itse kävi lähetyssaarnaajaa kuulemassa. Tuohon suostui nuorempi veli, mutta vanhemmalta loppui sillä keinon kohta eläimet, ettei ollut muuta kuin koira jäljellä. Sitäkin vaati ahnas veli ja uhkasi vieläkin tappaa, jos ei sitä saisi. «Veli veikkoseni,» lausui toinen, «voithan jo olla tyytyväinen, kuin sinulla on koko minun kaunis karjani. Salli toki minun pitää koirani, joka on ainoa toverini ja apuni käydessäni metsällä elatustani hankkimassa, etten nälkään nääntyisi.» «Anna tahi kuole!» vastasi nuorempi veli ja kuin oli voimalta väkevämpi, karkasi hän veljeensä käsin ja survasi maahan. Siinä puisti hän nuijaansa ja oli vähällä tappaa veljensä. Mutta silloin hyppäsi koira pikaisesti kuin tuuliaispää isännänsä murhaajan päälle ja kaatoi hänen pitkällensä. Vanhempi veli nousi ylös ja viskasiihe vuorostansa nuoremman päälle, lausuen: «henkesi on nyt minun vallassani; esi-isäimme sääntöjä myöten olet sinä nyt minun orjani ja sinun tavarasi on minun omaisuuteni. Anna tänne aseesi!» Allekääntynyt puri hampaitansa, mutta se ei auttanut, hänen täytyi antaa nuijansa. Veli otti sen ja oman nuijansa, sitoi ne yhteen ristiin ja sanoi: «orja, ota tämä pyhä merkki käteesi ja lähde lähetyssaarnaajaa kuulemaan! Joka kerta kuin hiljaisuudessa ja tarkasti kuuntelet hänen oppiansa, saat yhden eläimen takaisin ja ilolla soisin sinulle sillä keinon koko karjan. – Voitetun täytyi elää nyt orjana ja täyttää herransa käskyjä. Mutta suurella riemulla havaitsi vanhempi veli veikkonsa päivä päivältä paranevan. Hänen mielensä tuli lauhkeammaksi ja sydämensä lempeämmäksi. Muutaman ajan kuluttua tuli hän ystävällisesti veljensä luokse, lankesi hänen kaulaansa itkein ja sanoi: «veljeni, tänään olen käynyt yhtä monta kertaa lähetyssaarnaajan tykönä kuin sinä ennen – ja palajan kristittynä. Anna anteeksi rikokseni siima vastaan ja salli meidän yhtyä ja elää veljellisesti Herran pelvossa!» «No, etkös tahdo voittaa koko karjaa?» kysyi vanhempi veli, tarkasti katsoen hänen silmiinsä. Ja kuin niistä ei näkynyt enää vähääkään ahneuden himoa, lisäsi vanhempi veli: «ole tästä päiväsiä taas vapaa; ja, rakas veljeni, pidetään yhdessä karja ja kaikki tavaramme, ja osoittakaamme työllä ja totuudella että kristillisyys on rakkauden oppi!»

Lähde: Suometar 11.4.1856.