Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua»

Kaksi runoa sikermästä »Lapseni kuoltua» Kirjoittanut Joseph von Eichendorff

Kevätvälkkeessä ulkona leikkii lapsonen.

Sata seikkaa nähtävää, kukin riemuun johtaa:

joet virtaavat, kedot laajat hohtaa.

Näki illan katsovan takaa lehmusten.

Kuvat kauniit kaikki se katse himmentää.

Ylt’ympäri kaikki niin äänettömäks jää.

Ja on kuin laaksoissa nyt sävel hiljaa soisi,

kuin maanpiirin tään ikävällä se vyöttää voisi;

värit kuihtuvat, kaikki on kelmeää.

Laps hämmästyy: mitä onkaan tää?

Uni ruohojen soitossa nyt hänet yllättää;

käsin kylmin kukkaset koskevat sydämeen,

hymyhuulin hän nääntyy tuskaan suloiseen.

Pyhä, kaunis maa, emo kalpea, hiljainen

suo pienelle suuta ja vie liki sydäntään,

ei koskaan päästä hänt’ enää sylistään,

tilan laatii lapselle pehmeän, lämpöisen

luo kukkien, sammalen. –

»Isä, äiti, miks tähteni itkettekään?

Olen saapunut puistoon kimmeltävään;

suur’ on se ja laaja ja ihmeellinen,

helo täällä on kukkien kultaisten,

somat lapset lentävät, siipiä väikkyy

joka suunnalla, lauluja ilma läikkyy. –

Kevätpäiviltä mulle ne tuttuja on,

ne lens yli laaksojen, vuoriston,

ne taivaalta huuteli hilpein suin

alas puistoon, jossa mä uneksuin. –

Ja keskellä kukkien kuultavaisten

käy kaunein parvesta kaikkien naisten,

käy kaunis lapsonen rinnoillaan. –

Soperrella en saata, en itkeä saata,

minä laulan vain, minä en voi laata,

yhä riemulla katselen vaan.»

---

Lyö tornikello jossain,

ja yö on pohjaton,

niin himmeä on lamppu.

Sun vuotees valmis on.

Ylt’ ympärillä talon

käy tuulet valittain.

Siell’ istumme me yksin

ja kuuntelemme vain.

On kuin sun täytyis tulla

ja oveen koputtaa,

kuin eksyksistä lapsi

taas taaton luokse saa.

Me hupsut, hupsut raukat!

Yön tuska ankarin

meit’ yhä harhaan johtaa –

sä pääsit kotihin.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.