Kaksi matkustajaa
| Kaksi matkustajaa Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- Jäi aikoja taakse jo meri,
- Joka laivoja kantaa ja laulaa,
- Jäi pilvien kirkkaat turkkilaishuivit,
- Jotka kietoivat vuorien kaulaa.
- Juna kiitää kuin Lepidevski...
- Joka puolella peltoa aavaa!
- Näkörannan palttinaan kellahtavaan
- Kylät, kaupungit kuviaan kaavaa.
- Kaks ikkunan ääressä mieltä...
- Nenä toisella kuin punajuuri
- Ja parta on sammalekeltainen,
- Sula suu, vaikka liiaksi suuri!
- Tasapäällinen kasakkalakki,
- Ja saappaat on kallellansa,
- Takin verka on priimaa, vaan paikka on
- hänen santarmihousuissansa.
- Sinipusero päällä on toisen,
- Lyhyt-viikset on ruskean-harmaat,
- Ovat kouransa puhtaat, jos känsäiset,
- Ja silmät on sinisen-armaat.
- Sameahkot on silmät toisen;
- Ne alati napinaa haastaa
- Ja etsivät... etsivät puutteita vain;
- Häntä yksilöpyyteet raastaa.
- Kulakki:
- Hepo tuo on tietysti kolhoosin...
- Ihan luuska... se kohta jo kaatuu...
- Kun toivat pellolle traktorin,
- Ei kylässä enää sen jälkeen
- Ole lamppuihin öljyä saatu.
- Viilari:
- Taas rakennetaan!
- Ja taas!
- Ja taas!
- Tuo tehdas on uusi ja valtainen!
- Miten mahtava onkaan korpus sen!
- Uus kaupunki tuolla on!
- Katsokaas!
- Kulakki:
- Ja mitähän tuokin toimittaa?...
- On lasia tuhlattu määrää vailla
- Kattoihin noiden tehtaiden.
- Kylä saa olla lampunlaseja vailla...
- Ja tuo... se on muka muokattu maa!...
- Viilari:
- Ja tuokin on uusi!
- On korjattu tuo...
- Kas!
- Tuollahan raketaan uutta taas
- Rataa!
- On kolhoosin navetat mahtuisat,
- Savupiiputpa tuolla on korkeat...
- Meiltä valtio lainaa,
- Mut kyllä se luo!
- Kulakki:
- Kun saapuvat kotihin armeijasta,
- Pojat huoli ei entisest’ raadannasta.
- Joka miehen sanovat oppivan
- Siellä kylliksi taitoa tekniikan.
- Viilari:
- Minut laittoivat juhliksi Moskovaan...
- Ihan kuhisi koneita ilmassa, maassa!
- Voi tankkien määrää!... Kerrassaan
- Olin ymmällä juhlassa kunniakkaassa!
- * * *
- Puhe toisille raiteille siirtyi
- Ja kaikin me yhdyimme viilariin.
- Siinä eteemme ihanat kuvat
- Niin kirkkaina silmiin piirtyi.
- Väki unhoitti kohta sen toisen
- Kuin ohitse eletyn homeisen kuvan.
- Joku naureksi mennehen itkijää
- Ja menojaan mennä soi sen.
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.