Kaksi kärpästä
| Kaksi kärpästä. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Kaksi pientä kärpästä
- siropäätä sirriä
- asui tupasessa,
- aamut, illat iloiten,
- lennellen ja suristen
- kesän heltehessä.
- Mikäs oli hätänä?
- Yltäkyllin einettä
- oli kumpaiselle.
- Kautta kesävehreän
- päivä tuvan ruudullen
- paistoi pienoiselle.
- Kävi siinä surina,
- hauska hypyn hurina
- lasilattialla.
- Lentotemput lystikkäät
- suoritttvat siropäät
- miellä uljahalla.
- Sokeria sirpale
- harmahtava kirpale
- siinä ikkunalla
- juurkuin heidän varaltaan –
- sitä kilvan maistellaan
- miellä vapahalla.
- Sitten saapuu syksysää.
- Puissa tuuli temmeltää,
- viistää tuvan nurkkaa.
- Hallan henki harmaja
- väijyy ruudun takana,
- tupahankin kurkkaa.
- Paljahana seisoo puu.
- Jalka pieni kangistuu,
- puutuu siro siipi.
- Uuvuttava unonen
- silmään kesäkärpäsen
- raskahana hiipi.
- Kylmemmäksi muuttuu sää.
- Pian nuokkuu pieni pää,
- käypi viimat jäiset.
- Siivet kokoon lupsahtaa,
- nukkuu että tupsahtaa
- pienet pörriäiset.
- Toinen kaatuu kyljelleen,
- toinen seposeljälleen.
- Ruudulla on lunta.
- Toverukset siivekkäät,
- kesälinnut siropäät
- nukkuu talviunta.
- Nukkuu pienet vierekkäin,
- aika rientää eteenpäin.
- Kuurassa on puistot.
- Riemut kesän herttaisan
- elää niinkuin nukkuvan
- unelmissa muistot.
- Talvi kulkee kulkuaan,
- pienen tuvan ikkunaan
- heittää helpeitänsä.
- Ovi aina lukossa,
- tiekin sinne tukossa,
- tupa kylmillänsä.
- Vaan kun joulu ennättää,
- joka loukko lämpiää.
- Aukee oven raksi.
- Kylmänä on arina –
- joulukakkuin leipoja
- tulee vierahaksi.
- Tekee tulta takkahan,
- vastaa joulutaikinan.
- Nousee joululeivät.
- Sulaa jää nyt ikkunan,
- helpeet hallan harmajan
- lämpösäteet veivät.
- Muuttuu kylmä tupanen,
- taaskin kesä lämpöinen
- asuu orren alla.
- Kuollehetkin heräjää,
- siipi hento väräjää
- tuolla ikkunalla.
- Käy kuin elon taistelu,
- kuolon kanssa kamppailu,
- hiljaa heiluu sääri.
- Siipi hento elon saa,
- jonka kalman lakanaan
- tuonentyttö kääri.
- Yli oksan lumisen
- paistaa päivä ruudullen,
- tuhat tulta palaa,
- suoniin kahden kuollehen,
- kahden kesäkärpäsen
- elämätä valaa.
- Pois on säärten puutumus,
- pois on öinen uupumus,
- pois on tuonen valta.
- Yhä lämpö leviää,
- pyristellen pieni pää
- nousee ikkunalta.
- Kaksi pientä kärpästä
- alkaa taaskin kävellä
- ihan ihmeissänsä.
- Piirissä ne pyörivät,
- hyristellen hyörivät
- taaskin keskenänsä.
- On kuin kesä tullut ois,
- on kuin suvi kestää vois,
- tää on riemu vasta!
- Orren alla ilo soi,
- kaksi pientä karkeloi,
- kaksi kesänlasta.
- Joululeivät valmiina –
- säälittä nyt leipoja
- tuvan oven sulkee.
- Juhla meni menojaan,
- taaskin arkitaivaltaan
- elonpyörä kulkee.
- Uuni taaskin kylmiää,
- taaskin talven lumi, jää
- ruudun pinnan peittää.
- Kahden soman siivekkään,
- surisevan siropään
- täytyy leikki heittää.
- Taaskin tulee puutumus,
- unelias uupumus,
- siipi hento vaipuu.
- Taaskin uni yllättää,
- painuu ikkunalle pää,
- ilot, surut haipuu.
- Kaksi pientä vierekkäin
- ikkunalla nukkuu näin
- pitkää talviuntaan.
- Päivä peittyy pilvehen,
- pienen tuvan ruudullen
- heittää talvi luntaan.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.