Kaks vierasta...

Kaks vierasta... Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Sun pääsi jo vaipuu rintaan

ja huoneessa hiljenee...

ja sisintä hiljaisintaan

mun sieluni kuuntelee.

Kaks kiihkeää, kaunista unta!

Kaks vierasta kuitenkin!

Ja yhteinen valtakunta

on särkynyt suruihin.

Kaks vierasta vihille tullut!

Kaks köyhää, kurjaa nyt.

On haihtuneet haaveet hullut,

tuli rintain jo jäähtynyt.

On hiljainen, hiljaisin hetki...

takan hiilet jo tummuneet...

ja tunteet suruisetki

on tyhjinä hapuilleet.

Mut yhä kun pääsi vaipuu,

poves mykkänä myrskyää,

mun täyttää ääretön kaipuu

sun tuskias viihdyttää.

Ma tahtoisin povelles asti,

sua suudella uudestaan,

sua suudella hehkuvasti

tän kerran viimeisen vaan.

Ja jäähyväishetkenä antaa,

mikä mielehen iäksi jää,

mitä voisimme ylpeinä kantaa

ja muistoksi pyhittää.

Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.