Kaisla, kaisla, huohu!
Kaisla, kaisla, huohu! Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Kaisla, kaisla, huohu,
- laine, laine soi;
- te lausukaa, miss’ Inka nyt,
- tuo armas askaroi?
- Hän huusi kuin ammuttu sorsa, kun hukkui hän,
- oli aika kevään vihreän.
- Väki vihoin häntä kohteli Heinojanpään,
- se koski mieleen hempeään.
- He vihoin häntä kohteli rikkauttaan,
- kun vaali hän nuorta rakkauttaan.
- He pistivät silmäterään oan,
- he heittivät liljahan tahraa loan.
- Niin surren, surren loiski,
- sa surulampi, oi;
- kaisla, kaisla, huohu,
- laine, laine, soi!
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.