Kaisan onni

Kaisan onni.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Milloin Kaisa Matin kuuli
tarinoivan mökistään,
hymys silloin hällä huuli,
toivo läikkyi silmissään:
Kenpä söisi elinpäivät
orjan leipää hikipäin?
Kehnot siihen ennen jäivät, –
minä hyörin mökissäin.
Kaisan rakkauden hinta
vapahan ol’ elämä,
vaikka riksutteli rinta
toista, toista kielensä.
»Villestä ties milloin ehti
minun polon noutohon,
muuten sentään mies on rehti. –
Matin mökki valmis on.»
Kului vuodet, mieli vaihtui,
totta näytti elo tää.
Entis päivän haaveet haihtui, –
poskeen usein kyynel jää.
Toisin vuoroin vihat viskoi
Matin »kehnoon kuntohon»,
väliin tukkanuottaa kiskoi. –
Nälkä nosti taistelon.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.