Kaisan onni

Kaisan onni. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Milloin Kaisa Matin kuuli

tarinoivan mökistään,

hymys silloin hällä huuli,

toivo läikkyi silmissään:

Kenpä söisi elinpäivät

orjan leipää hikipäin?

Kehnot siihen ennen jäivät, –

minä hyörin mökissäin.

Kaisan rakkauden hinta

vapahan ol’ elämä,

vaikka riksutteli rinta

toista, toista kielensä.

»Villestä ties milloin ehti

minun polon noutohon,

muuten sentään mies on rehti. –

Matin mökki valmis on.»

Kului vuodet, mieli vaihtui,

totta näytti elo tää.

Entis päivän haaveet haihtui, –

poskeen usein kyynel jää.

Toisin vuoroin vihat viskoi

Matin »kehnoon kuntohon»,

väliin tukkanuottaa kiskoi. –

Nälkä nosti taistelon.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.