Kaipuu

Kaipuu. Kirjoittanut Eero Eerola

Ne vanhat puistot, sen vanhan maan,

tuvan, missä mun keinahti kehto,

ne näen ma unissa ainiaan...

oli linnunlaulua lehto...

Kotoniityn rantahan laine lyö

niin vienoisesti ja hiljaa,

työn vakaisa kansa se siunaten syö

oman pellon puhdasta viljaa.

Ja kaukaa laidasta kylän haan

jo paimen torvella huhuu,

se kutsuu kotihin karjojaan,

se metsän kielellä puhuu.

Pyhäaamuin ylitse laakson sen

soi vanhan tapulin kellot...

sen juurella kerran kun uinailen,

näen aina ne rakkaat pellot.

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.