Kaipaus (Jussilainen)

Kaipaus. Kirjoittanut Gabriel Jussilainen

Mä muistelen nyt murheella

Aikoja nuoruuden,

Kuin viattomuus kajasti

Pohjalla sydämen.

Mä onnen kukka kedolla

Seisoin juur’ sorjana,

Ja aamuruskon hettehet

Kuumotti poskilla.

Ei päivän sade polttanut

Mun poskipäitäni,

Ei myrskyilmat riistäneet

Pois lempilehtiäin.

Ne sädevaihdon lähetti

Vaan aurinkoiselle,

Ja väkevällä voimalla

Ärjäsi ärjyille.

Ei pohjan ukko tärpännyt

Hahteeni kärkeensä,

Ja Neiti seisoi kokalla

Keralla joutsensa.

Vaan jo on haaksi huononnut,

Murtaissa myrskyjen,

Jo laiva soma lahonnut

Hylyksi altojen.

Ja punalippu välkyvä,

Se viiri ihana,

Se surulla jo kuvaapi

Vaivojen vaakunaa.

En voita enään takaisin

Päiviä nuoruuden,

Kun toivon ruusu kukoisti

Pohjalla sydämen.

Jo pian hauta avajaa

Ovensa minulle,

Jo siirryn multamajoihin

Menneitten sivulle.

Hyvästi nuoret ystävät!

Hyvästi nuoruus vain!

Mä vedän ukkoin keralla

Tupakkipiippuain.

[Gabriel] Jussilainen

Lähde: Hämäläinen 14.6.1861.