Kaipaus (Gottlund)
Kaipaus. (Paimenlaulu, lyhennetty.) Kirjoittanut Carl Axel Gottlund |
- Missä lienee
- Neitoseni,
- Tyttö rukka, kaunoiseni!
- Kun ei kuulla
- Lehmän luulla
- Tuolla pullittavan suolla!
- Kuule kultain,
- Kun ma huudan,
- Tyttö rukka, kaunis tyttö!
- Mielen hauto,
- Mielen kautto,
- Mielen vietto, nuori neito!
- Etkös enää
- Tule tänne,
- Sinun poikas poveen lennä?
- Muistan äsken
- Kahdenkesken
- Kuin istuimme kukkain keskell’
- Neitoseni
- Sylissäni
- Pitelin, ja vieressäni;
- Kuiskuttelin,
- Muiskuttelin,
- Muinoisia muistuttelin.
- Pientarilla
- Pienoisilla
- Usein oltiin leikkisillä;
- Lepikossa,
- Lehdikossa
- Usein käytiin karpalossa.
- Talvisella
- Tanterella
- Lennätimme hevosella,
- Mäkilöillä
- Rekilöillä
- Sekä päivill’ että öillä.
- Aiat muuttuu,
- Päivät puuttuu,
- Miehen mieli yksin juuttuu.
- Nyt ma laitan
- Laivat, taitan
- Rosohonkia salossa;
- Nyt mä kaivan
- Suot, ja raivaan
- Rumamurtoja palossa.
- Ruoat, leivät
- Mielein veivät, (ääni kaukana)
- »Kahdet kuiten rakkaat jäivät».
- Mitä kuulen? (ääni)
- »Tulen, tulen!»
- Täss’ on taikaus mä luulen.
- Kuka siellä? – (ääni lähempänä)
- »Vielä, vielä
- Yksi ystävä on tiellä».
- Korvat että
- Silmät pettää,
- Peloittaapi koko mehtä! –
- »Tuo on multa».
- Tuo on sulta! –
- »Poika rukka!» – Tyttö kulta!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.