Kaipaus.
(Paimenlaulu, lyhennetty.)
Kirjoittanut Carl Axel Gottlund


    Missä lienee
  Neitoseni,
Tyttö rukka, kaunoiseni!
  Kun ei kuulla
  Lehmän luulla
Tuolla pullittavan suolla!
  Kuule kultain,
  Kun ma huudan,
Tyttö rukka, kaunis tyttö!
  Mielen hauto,
  Mielen kautto,
Mielen vietto, nuori neito!
    Etkös enää
  Tule tänne,
Sinun poikas poveen lennä?
  Muistan äsken
  Kahdenkesken
Kuin istuimme kukkain keskell’
  Neitoseni
  Sylissäni
Pitelin, ja vieressäni;
  Kuiskuttelin,
  Muiskuttelin,
Muinoisia muistuttelin.
    Pientarilla
  Pienoisilla
Usein oltiin leikkisillä;
  Lepikossa,
  Lehdikossa
Usein käytiin karpalossa.
  Talvisella
  Tanterella
Lennätimme hevosella,
  Mäkilöillä
  Rekilöillä
Sekä päivill’ että öillä.
    Aiat muuttuu,
  Päivät puuttuu,
Miehen mieli yksin juuttuu.
  Nyt ma laitan
  Laivat, taitan
Rosohonkia salossa;
  Nyt mä kaivan
  Suot, ja raivaan
Rumamurtoja palossa.
  Ruoat, leivät
  Mielein veivät, (ääni kaukana)
»Kahdet kuiten rakkaat jäivät».
    Mitä kuulen? (ääni)
  »Tulen, tulen!»
Täss’ on taikaus mä luulen.
  Kuka siellä? – (ääni lähempänä)
  »Vielä, vielä
Yksi ystävä on tiellä».
  Korvat että
  Silmät pettää,
Peloittaapi koko mehtä! –
  »Tuo on multa».
  Tuo on sulta! –
»Poika rukka!» – Tyttö kulta!


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.