Kaipaileva.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Pois lähdit, kultain, kotoa,
Ma tänne yksin jäin.
Mont’ olen päivää, viikkoa
Sua varronnut jo näin.
Sa kuljit kauas maailmaan:
Sun virvat vietteli.
Ja vannoit nimeen taivahan
Taas tulla luokseni.
Vaikk’ itse näännyn ikävään,
Sa viivyt poissa vaan.
En kuullut oo, elätkökään,
En hiiskaustakaan.
Nyt rintani on riutunut,
Sairasna sydän lyö.
Ja kaikki, kaikk’ on muuttunut:
On, kuin ois synkkä yö.
Ja kasvonikin kalpeat
On kyynel uurtanut.
Kun kerta jälleen palajat,
On kultais kuihtunut.

–r –r. [F. F. Brummer]


Lähde: Tampereen Sanomat 6.8.1888.