Kaiku (Achrenius)
Kaiku Kirjoittanut Henrik Achrenius |
- Ilma kaunis, ihanainen,
- Se’es, siksehen suloinen,
- Minun laitti liikkehelle,
- Kerran käymähän kuletti
- Nurmimaalle nukkaiselle,
- Kukkaisten kotisijoille,
- Joita katsellen kävelin,
- Ihantelin itsekseni.
- Kävin kyynärän välistä,
- Jopa seisoa sujotin,
- Tahi panin polvilleni,
- Uuvuin istumaisilleni,
- Otin kukkaisen kätehen,
- Toisen toisehen sivalsin,
- Sitte veisasin vähäisen,
- Sanan, kaksi kalkautin.
- Jopa ääni etähältä
- Kuului korvani sisähän,
- Joka mua jätkytteli,
- Samat saneli sanaiset.
- Minä vaikenin välehen,
- Ajattelin arvollansa
- Siellä ihmisen olevan,
- Istuksevan itseksensä,
- Joka kuuli laulavani,
- Lauloi laillani takaisin.
- Vaan jo muistui mieleheni,
- Astui aivoni sisälle
- Juttu kaiusta kamala,
- Kaikun katalan menosta,
- Joka oli neito nuori,
- Kaunis, kasvoilta ihana,
- Mutta muuttui murhe’esta,
- Kaikki kuivasi kokohon,
- Jott’ei jäänynnä jälille
- Tästä muuta tiettävätä,
- Kun ääni mainittu metsässä,
- Kaiku kaikki jätkyttävä.
- Itsekseni istuessa,
- Tätä ajatellessani,
- Havaitsin havun sivulla.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.