Kaikkinäkevän kasvoin edessä

22. Kaikkinäkevän kasvoin edessä.

Kirjoittanut Simo Korpela


Sä, Herra, kaikki näkevä;
Mä taitamaton, pieni!
Sun pyhäin kasvois edessä
Mun kulkee aina tieni.
En silmäis alta milloinkaan
Hetkekskään pakoon pääse.
Ja työni arvottominkaan:
Ei huomaamattas jää se.
Sun silmäs kaikki nähnyt on.
Tää nöyryyttääpi mieltä:
Oot nähnyt, kun ma kelvoton
Poikkeilin taivaan tieltä.
Mit’ muut ei nähneet, senkin näit:
Sä näit, mit’ ajattelin;
Näit, kuinka itse unhoon jäit,
Kun mailmaa mielistelin.
Sä kaikki näit ja sittenkin
Osoitit laupeutta
ja neuvoit sanoin suloisin.
Oi suurta rakkautta!
Et hyljännyt, vaikk’ kaikki näit.
Mua hyljännyt et siitä!
Vaan vaalit, hoidit, luoksen jäit.
Oi sielu, Herraa kiitä!
Vaikk’ kaikki näit, et hylkää vain:
On isänsydän sulla.
Siks uskallan ma huono ain’
Sun etees, Jeesus, tulla.
Niin tulla kuin laps’ langennut
Lähestyi isää hyvää:
Ei isän sydän saattanut
Karkoittaa erhettyvää.
Sä kaikki näit; tää nöyryyttää,
Mut tuo myös lohdutusta:
Ja kaikki näät, en hukkaan jää,
Jos kuink’ ois yöni musta.
En hukkaan jää, sä luonan oot
Ja langetessan nostat.
Jos häijyt kuinka raivotkoot,
Mun pelastat, ne kostat.
Sä kaikki näit ja kaikki näet,
Sä kaikki teet kuin tahdot.
Sun eestäs väistyy vihan väet
Kuin haahden tieltä vahdot.
Siks enpä hätään joudukkaan,
Jos mitä tullee vastaan!
En hätäänny, kun muistan vaan:
Ain’ auttaa isä lastaan.
Sä, Herra, kaikki näkevä;
Mä taitamaton, pieni!
Sun pyhäin kasvois edessä
Mun kulkee aina tieni.
Tää nöyryttää ja lohduttaa,
Tää alentaa ja nostaa.
Näin, Isä, lastas horjuvaa
Viet iloos ahdingostaan.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.