Kaikki metsän kai’ut

Kaikki metsän kai’ut Kirjoittanut Edith Södergran

Ei, ei, ei, huutavat kaikki metsän kai’ut:

minulla ei ole enää sisarta.

Nostan maasta hänen valkean silkkipukunsa

ja syleilen sitä voimattomasti.

Suutelen sinua, saat kaiken intohimoni,

ajatukseton kangas,

muistatko hänen ruusuiset jäsenensä?

Hänen kenkänsä ovat jäljellä auringonpaisteessa,

jumalat lämmittelevät käsiään niiden luona.

Sada, lumi, yli sisareni jäännösten.

Tuiskua yli niiden, lumimyrsky, katkeran-raskaana.

Värjyen olen astuva tälle paikalle

niinkuin kauneuden rumalle haudalle.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.