Kaikille outo

Kaikille outo Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

On käynyt apilaassa niittomiehen rauta,

se viiltänyt on rannan angervoihin asti.

On rannan tuolla puolen unelmaini hauta,

vain kaipuun purje sinne häälyy katkerasti.

Niin olkoon sammunut siis suven ihme suuri.

Nyt vaahtokupla lienen hauras, vetten viedä,

tai vesikasvi valju, poikki elinjuuri.

En sukuani tunne, paikkaani en tiedä.

Maan tämän olen kasvua, sen lihaa olen,

miks orpous näin summaton on osanani?

Maan kamarata veljein, siskoin kera polen.

Kaikk’ outoja! Ja oudoin äsken rakkaimpani –

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.