Kaiho
Kaiho Kirjoittanut Friedrich Schiller |
- Laakso tää on ahdas, pieni,
- usvat kolkot painostaa.
- Pois jos johtaa voisin tieni,
- minne mieli kaihoaa!
- Kunnaat kukkii lounaan mailla,
- ikikevään siellä nään:
- Saisin liitää linnun lailla
- yli vuorten etelään!
- Sulosoinnut, täyttäin tienot,
- taivaanrauhaa rintaan luo;
- yli kenttäin leyhkät lienot
- tuoksuin balsamia tuo.
- Kultaheelmäin loistoon kiehtää
- tummat viidat lehviään;
- mieltä kirjokukat viehtää,
- joit’ ei talvi riistäkään.
- Mitkä ihmeet silmää kohtaa
- säihkeess’ ikiauringon!
- Miten vuoret väikkyin hohtaa,
- miten lauha ilma on! –
- Oi, mua estää virran hyrskyt,
- jotka pauhaa kuohupäin;
- välillämme kohoo tyrskyt,
- sydänparkaa säikyttäin.
- Venho vaappuu, tullen tuolta,
- soutajaa en nähdä voi.
- Purteen hyppää ilman huolta!
- Henget sitä haltioi.
- Usko, tohdi, – sillä, tiedä,
- onni ei tuo takeitaan;
- sinut ihme vain voi viedä
- ihanuuteen ihmemaan.
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.