Kahleissa makaa kalvas nuorukainen
| 18. Kahleissa makaa kalvas nuorukainen Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Kahleissa makaa kalvas nuorukainen
- ja tuskan perkele hänt’ ahdistaa,
- kun kuvat hälle luo, kuink’ elo mainen
- on helluntaissa, suvess’ suuri maa.
- Mut vankityrmäss’ yö on tappavainen,
- ikuinen, vailla valon pisaraa,
- ja miehen mielikin on yhdenlainen,
- kun kahleitaan hän katkotuks’ ei saa.
- Ei riitä voima, jonka surut veivät,
- ei kuollut kunto, mennyt miehuus; eivät
- kahleensa itsestänsä katkea,
- ei mustat muurit maahan ratkea,
- ei uksi aukee salvan päästäjättä
- ja kaitselmus ei käytä ihmekättä.
Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.