Kahleissa makaa kalvas nuorukainen

18. Kahleissa makaa kalvas nuorukainen

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Kahleissa makaa kalvas nuorukainen
ja tuskan perkele hänt’ ahdistaa,
kun kuvat hälle luo, kuink’ elo mainen
on helluntaissa, suvess’ suuri maa.
Mut vankityrmäss’ yö on tappavainen,
ikuinen, vailla valon pisaraa,
ja miehen mielikin on yhdenlainen,
kun kahleitaan hän katkotuks’ ei saa.
Ei riitä voima, jonka surut veivät,
ei kuollut kunto, mennyt miehuus; eivät
kahleensa itsestänsä katkea,
ei mustat muurit maahan ratkea,
ei uksi aukee salvan päästäjättä
ja kaitselmus ei käytä ihmekättä.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.