Kaarinan veri
| Kaarinan veri. Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Nuor’ Kaarina, Kuussalon kukkainen –
- Niin kertoi Mummoni kerta –
- Oli Immyt tuuheatukkainen. –
- Taru uhkuu syyttömän verta.
- Tuon kauniin Kaarinan seudullaan
- Moni alkoi noidaksi luulla,
- Niin loitsi hän miehet katseiltaan. –
- Taru neidon on rattosa kuulla.
- Hovin aatelisknaapeista uljain, Klaas,
- Näki impyen messussa kerta;
- Hän katsoi neitiä ja katsoi taas. –
- Taru uhkuu syyttömän verta.
- Klaas ratsasti kirkolta Kuussalohon.
- Ken ois sitä saattanut luulla:
- Hän aneli immyttä aviohon. –
- Taru neidon on rattosa kuulla.
- Isä knaapin tästä on vimmainen:
- ”Peri poikani noidan merta;
- Mut noidan saatan ma syytteesen;
- Rikos tahraa aatelisverta!”
- Niin Kaarina noitana tuomittiin.
- Et voi sitä tehdyksi luulla:
- Hän Kalmankankaalla mestattiin. –
- Taru neidon on kauhea kuulla.
- Ja mestauspaadella Kaarina huus
- Avuks taivasta, maata ja merta:
- ”Oi salliman vallat! mik’ onnettomuus.
- Te vaaditte syytöntä verta!”
- ”Niin totta kuin mieleni puhdas on,”
- Hän parkasi kurjalla suulla,
- ”Tää paasi mun vertani vuotakohon!” –
- Taru neidon on kauhea kuulla.
- Mut pöövelin paasi se paikan sai
- Kivikirkon seinähän kerta;
- Punapaatosen siin’ olet nähnyt kai:
- Yhä vuotaa se Kaarinan verta.
Lähde: Maamme 14.6.1890.