Kaarinalle
Kerran konsertissa
Kirjoittanut Eino Leino


Kuulin ma sävelten myrskyn,
tunsin tuntehet tuhannet,
näin näyn, jota en tiennyt:
Herran Maarian madonnan,
säihkymättömän sävelen,
laulun laulamattomankin.
Silloin aattelin: ajatus
joskin on tekojen herra,
sentään on korkeinta heleys. –
Heleys Suomen yön valohämyisen,
jost’ ei aamu, ilta tiedä,
kenen ruusut ruskoisemmat.
Haastan, min sanovi harppu:
mieli kieltä kirkkahampi,
ylin on ylvästen vapaus!
Vapaus i]on ja älyn,
vapaus vankien, vapaiden –
kauneus on kahlimaton.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.