K. J. Ståhlbergin lausunto sotasyyllisyysasiassa 1945

Sotasyyllisyyttä Suomen oikeuden kannalta ei sodan alkaminen ja käyminen sellaisenaan voi aiheuttaa enemmän kuin sodan lopettaminen ja rauhan tekeminenkään, sillä niitä edellytetään voimassa olevassa perustuslaissa.

Hallitusmuodon mukaan tasavallan presidentti, joka yleensäkin määrää Suomen suhteista ulkovaltoihin, päättää, valtioneuvostossa, sodasta ja rauhasta eduskunnan suostumuksella. Sellaisella päätöksellä tahi siihen myötävaikuttamalla presidentti, valtioneuvoston jäsen tai kansanedustaja tulevat, sodan onnettomasti päättyessäkin, oikeudellisesti sotasyyllisiksi ainoastaan, jos siinä tekevät itsensä syypäiksi Suomen lain mukaan rikolliseen, rangaistavaan tekoon, laiminlyöntiin tai menettelyyn. Asiaan vaikuttaa sen tähden, miten rangaistavaisuus lainvastaisuudesta virkatoimessa on kunkin kohdalta järjestetty.

Tasavallan presidentti voi tulla sotasyylliseksi, jos hän päätöksellään sodasta tai rauhasta on tehnyt valtiopetoksen tai maanpetoksen. Sillä virkatoimestaan tasavallan presidentti voidaan panna syytteeseen korkeimmassa oikeudessa ainoastaan, jos hänen katsotaan tehneen itsensä syypääksi valtiopetokseen tai maanpetokseen ja eduskunta 3/4:lla annetuista äänistä päättää syytteen nostettavaksi.

Eduskunnan jäsenkin voi tulla sotasyylliseksi suostumalla presidentin sotaa tai rauhaa koskevaan päätökseen, jos edustaja siinä tekee rikoksen. Tällöinkin tulee lähinnä kysymykseen valtiopetos tai maanpetos. Menettelystään asian käsittelyssä valtiopäivillä edustaja pannaan syytteeseen, jos eduskunta on siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään 5/6 annetuista äänistä on äänestyksessä kannattanut.

Valtioneuvoston jäsen voidaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessaan panna syytteeseen ja valtakunnanoikeudessa yleisen lain mukaan tuomita rangaistukseen niissä tapauksissa, jotka luetellaan valtioneuvoston jäsenten oikeudellista vastuuta järjestävässä laissa 25 päivältä marraskuuta 1922. Mainitut tapaukset ovat

jos valtioneuvoston jäsen virkatoimessaan on ollut avullisena ilmeiseen laittomuuteen tahi sitä edistänyt;

jos hän maan ilmeiseksi vahingoksi on tahallansa väärinkäyttänyt virka-asemaansa; taikka

jos hän muuten jossakin virkatoimessaan on selvästi lainvastaisesti menetellyt.

Siten valtioneuvoston jäsen tulee sotasyylliseksi, jos hän myötävaikuttaa sotaan virkatoimessaan avustaen jotakin sellaista, minkä laittomuus on ilmeinen, tai sitä edistäen taikka muuten menetellen niin, että se on selvästi lainvastaista. Ilmeinen laittomuus tai selvä lainvastaisuus Suomen lain mukaan vaaditaan siihen siis. Lisäksi on mainitussa 1922 vuoden laissa säädetty rangaistavaksi rikokseksi, josta valtioneuvoston jäsen voidaan panna syytteeseen, myös se, jos hän maan ilmeiseksi vahingoksi on tahallansa väärinkäyttänyt virka-asemaansa, niin että ei ainoastaan muun ”voimassa olevan lainsäädännön mukaan ilmeisesti lainvastainen virkatoimi aiheuta rangaistusta, vaan että myöskin muu hallitustoimi, johon ehdoin tahdoin ryhdytään, maan ilmeiseksi vahingoksi, on oleva rangaistuksen alainen”. Sotaan myötävaikuttaminen saattaa siis tehdä valtioneuvoston jäsenen sotasyylliseksi myös silloin, jos hän on väärin käyttänyt virka-asemaansa sekä tehnyt sen tahallisesti ja maan ilmeiseksi vahingoksi.

Ainoastaan niissä tapauksissa ja niillä edellytyksillä, kuin edellä on kerrottu, ne valtionelimet, jotka päättävät tahi myötävaikuttavat päätökseen sodasta tai rauhasta, saattavat Suomen oikeuden mukaan siinä tulla sotasyyllisiksi. Tämän syyllisyyden ulkopuolelle jää siis menettely, joka, olematta rikollinen, on poliittisesti tai siveellisesti väärä, virheellinen ja moitittava. Niin on siitä huolimatta, että valtioneuvoston jäsenen poliittisen vastuunalaisuuden nojalla hänelle silloinkin voi tulla laissa edellytetty seuraamus. Mikäli tuollainen menettely vaikuttaa, että hänellä ei enää ole eduskunnan luottamus, niinkuin Hallitusmuodon 36 §:ssä vaaditaan, tulee hänen nimittäin erota valtioneuvostosta, jos hän vielä on sen jäsenenä.

Samaten kuin laillinen päätös sodasta ja rauhasta Suomen oikeuden mukaan ei saata päätöksen tekijää sotasyylliseksi, samaten on myös sellaisen päätöksen täytäntöönpanon laita. Tähän täytäntöönpanoon ryhtymällä taikka vihollisen hyökkäystä torjumalla puolustuslaitoksen johto ja puolustuslaitokseen kuuluvat eivät tule sotasyyllisiksi, koska siten vain täyttävät laillisen velvollisuutensa.

Jos sitävastoin puolustusvoimat taikka niihin kuuluvat ryhmäkunnat tai henkilöt muuten kuin laillisten valtion elinten määräyksestä tai vihollisen hyökkäyksen torjumiseksi ryhtyvät sotatoimiin, niin ne rikollisella menettelyllään tekevät itsensä sotasyyllisiksi. Samaten on muiden kansalaisryhmäin ja yksilöjen laita, jotka rikollisen omavaltaisesti syöksevät maan sotaan ja siitä johtuvain seurausten alaiseksi. Siten presidentti sekä eduskunnan ja valtioneuvoston jäsenkin myös muulla kuin toimensa yhteydessä olevalla rikoksella saattaisi tulla sotasyylliseksi.

Edellä on osoitettu, miten sotasyyllinen Suomen oikeuden mukaan voi olla ainoastaan se, joka on vaikuttanut maan sotaan joutumiseen tai sodan jatkumiseen Suomen lain mukaan rikollisella teolla, laiminlyönnillä tai menettelyllä, josta hänet on tuomittava laillisessa tuomioistuimessa. Asian käsittely satunnaisissa tuomioistuimissa ei ole luvallinen. Sillä satunnaiset tuomioistuimet on Suomen perustuslaissa, Hallitusmuodon 60 §:ssä, nimenomaan kielletty.

Lähde

• Osa pääministeri J. K. Paasikiven pitämästä puheesta eduskunnassa 31.1.1945. Valtiopäivät 1944. Pöytäkirjat II, s. 1236–1238.