Köyhän koti.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Käki se kukkuu kuusikossa
ja mieli on surevainen,
heilini maailman kulkija on
ja itse olen samallainen.
Mut tule sinä tyttönen kuitenkin;
jos liityttäiskin yhteen,
niin ehkäpä syksyllä korjaisimme
me pellosta pienen lyhteen.
Karu on korpi ja kuiva on kangas,
mut minkäpäs sille taitaa,
parempi on koti köyhäkin
kuin maailmanrannan laita.
Ja koti se koti on köyhänkin,
jos vaikka petäjää purtais,
ja vaikkapa joskus hallakin
se mieheltä mielen murtais.
Mut mitä niistä huolista huomisista,
ei ne nyt mieltä paina,
muu jos loppuu, niin rakkautta riittää
ja sitä sitä riittää aina.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.