Köyhän koti
Köyhän koti. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Käki se kukkuu kuusikossa
- ja mieli on surevainen,
- heilini maailman kulkija on
- ja itse olen samallainen.
- Mut tule sinä tyttönen kuitenkin;
- jos liityttäiskin yhteen,
- niin ehkäpä syksyllä korjaisimme
- me pellosta pienen lyhteen.
- Karu on korpi ja kuiva on kangas,
- mut minkäpäs sille taitaa,
- parempi on koti köyhäkin
- kuin maailmanrannan laita.
- Ja koti se koti on köyhänkin,
- jos vaikka petäjää purtais,
- ja vaikkapa joskus hallakin
- se mieheltä mielen murtais.
- Mut mitä niistä huolista huomisista,
- ei ne nyt mieltä paina,
- muu jos loppuu, niin rakkautta riittää
- ja sitä sitä riittää aina.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.