Köyhän elämä
Köyhän elämä. Kirjoittanut Emil Lindahl |
I.
muokkaa- Syntyy köyhä syksy-yönä
- korven savusaunasessa,
- vaivaisella vuotehella,
- karstakerran orren alla.
- Ynseä on elo hälle,
- kova kohtalo pololle...
- Köyhä on kotoinen pirtti.
- Ullittaen päivyt paistaa
- pilkahdellen pilven taitse
- köyhän kotitanhualle,
- kotoisesta akkunasta.
- Kukahda ei käki korven
- kotikuusen latvuksilla.
- Lahden laine leikiten ei
- laula köyhän kehtovirttä,
- tuutuvirttä vierittele.
- Vaan sen laulavi elämä!
- Raatamahan täytyy raukan
- lähteä jo lapsosena,
- työntyellä toisen työhön,
- uur astella varsin varhain,
- heikon henkensä piteiksi.
- Tuosta turtuvi elämä,
- ainaisesta raadannasta,
- orjana ikänsä olosta.
- Ankea on aatos orjan,
- rinta raskas, tuskantäysi,
- on kuin painaisi povea
- kaikki kalman kiroukset,
- ihmiskunnan syntitaakka.
- Känsäkourin, hiessä otsa,
- pätivät päästään raataa orja,
- aprikoiden aatoksissaan
- elämänsä tarkoitusta.
II.
muokkaa- Helkähti suloinen soitto,
- sävel kultainen kulisi,
- kumpuellen, kiiriskellen,
- kautta kaiken ilmanäären.
- Näin se kertoi soitto sorja:
- nouse orja jo unesta,
- vaatimahan itsellesi,
- sekä noille tuhansille,
- vapautta, oikeutta.
- Orjan syömessä sykähti!
- Outo tunne hiljaa hiipi,
- taikatenhoin rinnan täytti,
- viehkeästi viihdytellen,
- sulosointuja solisten –
- tunne outo ja ihana.
- Muuttui kuin lumottu linna
- kaikki orjan ympärillä.
- Paistoi jo punainen päivä,
- paistoi täydellä terällä,
- heloitellen herttaisesti.
- Läikkyi laine loiskuellen
- kotirannan riuttaa vasten.
- Kukahti käkönen korven,
- kultarinta helkähytti,
- köyhän kotitanhuvilla,
- latvassa kotoisen kuusen.
- Silloin loisti orjan otsa,
- aatos kirkkaasti kimalsi:
- Kahleita ei kantamahan
- ihminen ole alati
- tänne luotu, vapautta
- sekä elonosuuttansa
- vaatimahan käykööt kaikki.
- Äänehen yhtyi jo hänkin,
- suori sorja soittamahan
- kantelolla kaunoisella,
- kotikoivusta tehyllä.
- Sousi sormet, leuvat liikkui,
- sekä hänen että toisten.
- Suoltui sulo sävelvirta,
- mahtavasti, tenhoisasti,
- herätellen helkyllänsä
- köyhäjoukot orjanyöstä
- uuden ajan luomistyöhön!
Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.