Köyhälistön voima
| Köyhälistön voima. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
I.
muokkaa- Karjalan kauniin kautta vuolas Vuoksi
- vetensä laskee laajaan Laatokkaan.
- Vuostuhannet se samaa väylää juoksi
- ei pysähdy se koskaan juoksussaan.
- Satojen saarten rantoja tää vesi
- Saimaalla huuhtoi hiljaa loiskuen,
- Imatran kuohut kallioita pesi
- rannalle raivokkaasti roiskuen.
- Se Laatokassa leikkiänsä jatkaa:
- kun rajuilma nousee, myrskyää
- niin valtavasti, niinkuin pitkin matkaa,
- se valko vaahtoisena hyrskyää.
- Kuin Vuoksi valtava on köyhä kansa
- silloin, kun yhdistää sen yhteistyö.
- Se muurit murtaa, murskaa voimallansa,
- edestään esteet pirstaleiksi lyö.
- Ei mikään voi sen edistystä estää,
- ei kukaan panna sille sulkua,
- ei mikään voi sen voiman eessä kestää,
- ei ehkäistä sen eespäin kulkua.
- Se painuu eespäin, työntäin esteet altaan, –
- kuin vuolas Vuoksi laajaan Laatokkaan –
- päämäärää kohti, nousee vihdoin valtaan
- ja hallitseepi mahtavia maan.
- Se kulkee omaa uurtamaansa uomaa
- ja paisuu niinkuin vuolaan virran vuo.
- Mit’ olemassa on, se on sen luomaa,
- ja aina edelleen se uutta luo.
- Sen voimia ei vastustaa voi kukaan,
- ei koskaan sille pystyyn nouse tie,
- se matkallansa kaikki tempaa mukaan
- ja mennessänsä määränpäähän vie. –
- Näin köyhälistö mailman voittaa voisi
- ja valtiaat sen maahan vaivuttais,
- jos sillä yksimielisyyttä oisi,
- jos yhteistyöhön kaikki kansan sais.
II.
muokkaa- Vaan kansaa painanut on orjan ies,
- se otsallansa orjanleimaa kantaa.
- Se ei voi taistella kuin yksi mies,
- vain harva yhteistyölle arvon antaa.
- Käy veli vielä veljeänsä vastaan
- ja lapsi isäänsä ja isä lastaan.
- Elämä täytetty on tuskalla,
- on valta maailmassa mammonalla.
- Ei kamppailuhun kansat uskalla,
- ne vaikeroivat kauhun, kammon alla.
- On kaikilla jo vapaudenkaipuu,
- vaan sortajansa tahtoon moni taipuu.
III.
muokkaa- Jo nouse, köyhälistö, orjan ies
- vihdoinkin viimein hartioiltas heitä!
- Käy taisteluhun niinkuin yksi mies
- ja kautta raunioiden raivaa ties,
- rakenna vapauden valtateitä!
- Voi kaikki vielä muuttaa päivä uus:
- sun kohtalosi korjaa oma kunto.
- Se innostusta antaa taisteluus,
- ja koittaa valoisampi vastaisuus,
- kun ohjeenas on omanarvon tunto.
- Siis valtavana niinkuin virran vuo
- sä kaikki esteet edestäsi poista,
- niin tulevaisuus uudet toiveet tuo
- ja onnekkaamman yhteiskunnan luo, –
- se kohoo esiin vanhan raunioista.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.