Köyhä tyttö

Köyhä tyttö. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Jo kohta kaikki katoaa

mun kauneuteni.

Ei yhtään mulla kosijaa,

en saakaan kaiketi.

Käyn joka pyhä siistinä,

hurskaana kirkollen.

Sen luona kyll’ on miehiä:

en ylkään’ näe, en.

Ne muita katsoo jokainen,

ei mua yksikään.

Tuo saisi miestä kymmenen,

en minä yhtäkään.

Muut mielevämmät lienevät,

hurskaammat, sulommat.

Mut onko kasvon’ ilkeät

ja työni pahemmat?

Mä hyvä olen mielestäin

ja kehrään ahkeraan.

Kun muotoni mä viimein näin,

en ruma ollutkaan.

Jos kaunotar vain olisin,

en tässä suristais!

Kosijain parvess’ istuisin,

ja parhain minut sais.

Vaan köyhä kaunotarkin on

kuin pieni kukka vaan:

se murretaan, saa suutelon

ja siihen tallataan.

Ei ihanuus, ei avutkaan,

vaan raha sulon suo.

Turvatta olen ainiaan,

mun osani on tuo.

Nyt vielä kenties paremmin

näin tulen toimehen,

kuin puolisoni tyrannin

yöt viettäin valvoen.

Vaan voi, kun vanhuus saavuttaa,

ja olen voimaton,

eik’ ole leipää, puoltajaa,

vaan pilkkaa paljon on!

Mut sama se, kun saastaton,

viaton olenkin!

Mit’ elon riemu kaikki on?

Kuin kupla haihtuvin.

Sain lasna morsiusvaatteihin

mä kerran ilolla.

Mut multa puku, riemukin

otettiin illalla.

Niin käy myös monen morsion

iloisen, onnekkaan.

Oloni onnekkaampi on,

jos luotan Jumalaan.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.