Köyhä tyttö.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Jo kohta kaikki katoaa
mun kauneuteni.
Ei yhtään mulla kosijaa,
en saakaan kaiketi.
Käyn joka pyhä siistinä,
hurskaana kirkollen.
Sen luona kyll’ on miehiä:
en ylkään’ näe, en.
Ne muita katsoo jokainen,
ei mua yksikään.
Tuo saisi miestä kymmenen,
en minä yhtäkään.
Muut mielevämmät lienevät,
hurskaammat, sulommat.
Mut onko kasvon’ ilkeät
ja työni pahemmat?
Mä hyvä olen mielestäin
ja kehrään ahkeraan.
Kun muotoni mä viimein näin,
en ruma ollutkaan.
Jos kaunotar vain olisin,
en tässä suristais!
Kosijain parvess’ istuisin,
ja parhain minut sais.
Vaan köyhä kaunotarkin on
kuin pieni kukka vaan:
se murretaan, saa suutelon
ja siihen tallataan.
Ei ihanuus, ei avutkaan,
vaan raha sulon suo.
Turvatta olen ainiaan,
mun osani on tuo.
Nyt vielä kenties paremmin
näin tulen toimehen,
kuin puolisoni tyrannin
yöt viettäin valvoen.
Vaan voi, kun vanhuus saavuttaa,
ja olen voimaton,
eik’ ole leipää, puoltajaa,
vaan pilkkaa paljon on!
Mut sama se, kun saastaton,
viaton olenkin!
Mit’ elon riemu kaikki on?
Kuin kupla haihtuvin.
Sain lasna morsiusvaatteihin
mä kerran ilolla.
Mut multa puku, riemukin
otettiin illalla.
Niin käy myös monen morsion
iloisen, onnekkaan.
Oloni onnekkaampi on,
jos luotan Jumalaan.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.