Käsitteiden selvittämiseksi
| Käsitteiden selvittämiseksi. Kirjoittanut Eliel Aspelin-Haapkylä |
Hra A. M. sanoo minun muuttaneeni väittelymme toiselle alalle, kun olen lausunut ettei Suomessa kirjallisuuden alalla ole toimittu epäsiveellisessä tarkoituksessa. Hän muka ei ole puhunut kirjailijain tarkoituksista. Muistutus on ainoastaan näennäisesti oikeutettu, sillä ”pornografista” kirjallisuutta, jota vastaan Ranskassa on ruvettu taistelemaan, sitä toimitetaan suorastaan epäsiveellisessä tarkoituksessa s. o. kustantajain ainoana päämääränä on rahallinen voitto ja heidän kanssaan toimivat kirjaniekat pyytävät saada menekkiä teokselleen siten, että kuvauksillaan kiihoittavat lukijain aistillisuutta. Kun siis osottaakseni, miten suomalainen kirjallisuus eroaa tuosta ranskalaisesta, huomautin, ettei edellisessä ole mitään tahallista epäsiveellistä esiintynyt, niin minä vaan kosketin asian ydinkohtaan. Milloin suomalaiseen kirjallisuuteen semmoista on pujahtanut, jota ei siveelliseltä kannalta voi hyväksyä, niin ei se ole tapahtunut voitonpyynnöstä tahi epäsiveellisestä tarkoituksesta. Tämä tosin ei paranna epäsiveellistä yksityiskohtaa kun semmoinen toisessa tai toisessa teoksessa tavataan; mutta se määrää kuitenkin annostelijan kannan ja tavan miten hänen tulee kohdella kirjailijaa, joka on hairahtanut, vaan ei tahallaan ruvennut epäsiveellisyyttä edistämään.
Sanoilla näyttää siltä en tarkoittanut omaa, vaan kunnioitetun vastustajani pelastusta, sillä tiesinhän minä ettei kirjoituksista ”turmiollisesta kirjallisuudesta” yksistään saisi määrätä hänen kantaansa kirjallisuuteemme nähden. Se tapa, jolla noissa kirjoituksissa uudelleen, niinkuin kerran tai pari ennenkin on tapahtunut, muutamat Suomalaiset kirjalliset ilmiöt yhdistettiin ulkomaalaiseen ”pornografiaan” käski kuitenkin selvittämään käsitteitä.
Yksityisistä ulkomaalaisista kirjailijoista en rupea väittelemään – joulun-aikana on muutenkin tehtävää. Sitä paitse täytyisi ensiksi ottaa puheeksi muutamia peruskysymyksiä, joista meillä ehkä on eri mieli. Niin esim.: onko kirja epäsiveellinen yksistään sen tähden, että siinä kuvataan epäsiveellisiä oloja? Onko kirja luettava turmiollisen kirjallisuuteen jo yksistään sen tähden, ettei se ole sopiva nuorison käteen? Miten realistinen kirjallisuus ylimalkaan on vaikuttanut katsantotapaan, en voi tarkoin arvostella, sillä katsantotavan muuttumiseen vaikuttaa paljo muutakin kuin kaunokirjallisuus. Mutta sen uskallan sanoa, että epäsiveellistä kirjallisuutta on maassamme ennen nykyaikaakin luettu. Paul de Cock’in romaaneja, muista puhumatta, pidän minä puolestani enemmänkin turmelevina kuin monta Zolan kirjaa, ja niitäkin ovat aikoinaan koulupojat ahmineet. Eikä sekään ole uutta, että siveellisesti epäiltäviä ruotsalaisia kirjailijoita ihaillaan Suomessa enemmän kuin heidän kotimaassaan. Onhan se kirjallisuushistoriallinen tosiasia, että Almqvist, jonka teoksissa kumminkin tavasta näyttäytyy ilmeisesti epäsiveellinen tendenssi, oli aikonaan täällä enemmin suosittu ja kunnioitettu kuin Ruotsissa. Jos ajat kumminkin ovat huonontuneet, niin ovat ne yhdessä kohden parantuneetkin. Nyt ainakin kirjoitetaan turmiollista kirjallisuutta vastaan.
Lähde: Uusi Suometar 22.12.1891.